Vuosi 2015 paketissa

Alkaa olla tasan vuosi siitä, kun päätin jatkaa blogin kirjoittamista ja tämä nykyinen blogi sai alkunsa. Vuosi on ollut käsityörintamalla tuottelias. Olen ottanut haltuun pari uutta tekniikkaa ja valmistuneita töitä on hurja määrä. Loppuvuoden KyJy-rutistuksella lienee osansa lopputulokseen, vaikkei se mun osalta ihan putkeen mennytkään. :)

Vuoden aikana olen virkannut yhtensä 9 mattoa. Kymmenes on aloitettu, mutta jotenkin ei nyt ole ollut fiilistä sitä tehdä. Mattopostaukset ovat olleet kovin suosittuja. Tässä komeilevat kaikki vuoden varrella virkatut matot.

Vuosi sitten sain äidiltäni lahjaksi ompelukoneen. Aloitin ompeluharrastuksen tämän vuoden alussa ja olihan se melkoista tuskaa. Ja tuskaa se on edelleen, mutta helpottuu kaiken aikaa. Toistaiseksi ompelen vain tarpeeseen, en voi vielä sanoa, että tekisin sitä siksi, että se on hauskaa. Mutta haluan oppia ja kehittyä paremmaksi. Blogissa on nähty vain murto-osa ompeluksista, mutta muutama on päässyt näytille asti. Uskon, että jatkossakin pääpaino tulee olemaan neulomisessa ja virkkaamisessa.

Olen monesti sanonut, etten liiemmin pidä lapasten neulomisesta. Siitä huolimatta lapasia on valmistunut 9 paria. Suurin osa on tosin lasten kokoa, joten olivat todella nopeita tehdä.

Sukkasato oli tänäkin vuonna runsas. Sukkien lisäksi ehdin neuloa neljät reaverset.

Näiden lisäksi valmistui sekalainen lajitelma pipoja, säärystimiä, kasseja, neulatyyny ja sitten nämä huikean suositut pitsipallot. Luulisi, että olisin näihin jo kyllästynyt, vaan enpä ole. Muutaman olen luvannut alkuvuodesta taas virkata. :)

Toivottavasti vuosi 2016 on yhtä hyvä harrastusrintamalla. Muilta osin parantamisen varaa onkin sitten enemmän. ;) Tavoitteena on opetella jälleen ainakin pari uutta tekniikkaa (pitsihaarukka on jo ostettu) ja perehtyä hieman paremmin värien yhdistelyyn kirjoneuleissa.

Oikein hyvää käsityövuotta 2016 kaikille blogini lukijoille - nykyisille ja tuleville!

Tallulah's Heart

Nämä lapaset valmistuivat jo alkuviikosta, mutta koko viikko on ollut sellaista hässäkkää, etten ehtinyt näitä edes kuvata aikaisemmin. Lähestyvän joulun kyllä tuntee luissa ja ytimissä, vaikkei ulkona jouluiselta näytäkään. Lahjastressi painaa taas, vaikka joka vuosi päätän, että lahjon vain lapsen. Ikinä en siinä päätöksessä pysy. Lapsen lahjat ovat jo paketoituna jemmassa, mutta muita ideoita tupsahteleekin sitten mieleen tämän tästä.

Tallulah's Heart lapaset valikoituivat KyJy-listalle puhtaasti nimen perusteella. Näin ohjeen Jorid Linvikin mallien joukossa ja vannoutuneena Sonata Arctica -fanina en päässyt näiden ohi. Tallulahia hyräillen klikkailin ohjeen Ravelrysta. Sama ohje löytyy myös Jorid Linvikin kirjasta "Den store votteboka". Ostin kirjan itselleni joululahjaksi. Ohjeet ovat norjaksi, mutta selkeät kuvat auttavat, mikäli lapasen teko on muuten tuttua, mutta norjan kieli ei ota sujuakseen. :)

Malli: Tallulah's Heart
Lanka: Regia 4-säikeinen, 53 g
Puikot: 3 mm

Näemmä mulla on puna-musta kausi menossa. Tällä väriyhdistelmällä on valmistunut jo useampia töitä viime aikoinan. Ensimmäistä kertaa neuloin Regiasta muuta kuin sukkia ja oli kyllä kieltämättä oikein miellyttävä lanka lapasiin ja etenkin kirjoneuleeseen. Tuntui, että pinta on heti paljon siistimpää kuin aiemmin käyttämilläni langoilla. Toki höyrytyksen nämäkin vaativat, mutta eron kyllä huomaa lopputuloksessa.

Peukalon kanssa pääsi taas muutama ärräpää. Miten sen aloittaminen voikin olla aina yhtä hankalaa? Toki harjoitus tekee mestarin, mutta vielä on hakusessa se, miten aukkopeukalon saa kirjoneuleeseen siististi. Päänvaivaa tuottaa etenkin silmukoiden poimiminen peukaloaukon yläreunasta. Taas meinasi aivot nyrjähtää pähkäillessä. :D Onneksi mulla on nyt kirjan verran lapasohjeita, joten pääsen treenaamaan. Kirjan malleista on nyt tehtynä kaksi, näiden lisäksi Let's Rock -lapaset.

Puna-mustaa teemaa toteutin myös pikkujouluissa. Olikin mukava havahtua pari päivää ennen h-hetkeä siihen, ettei mulla taaskaan ole mitään vaatteita. Ompelin pikaisesti mustan perustunikan 3/4-hihoilla ja virkkasin Novitan Kotiväestä valopallon ohjeella helmaan pienen piristyksen. Aika kiva tuli ja lempivaatteeksi päätyi oitis. :)

Ihana syksy!

Jos multa kysytään, syksy on ehdottomasti paras vuodenaika. Lämpötila on sopiva. Valon määrä on sopiva (auringonpaiste ei enää aiheuta migreeniä). Ja kaiken lisäksi energiaa piisaa vaikka muille jakaa. Viimeinen viikko onkin ollut sen sortin touhotusta, etten tiedä, mistä aloittaisin. Edetään siis aikajärjestyksessä.

Viikko sitten meillä oli Intomarttojen värjäyspäivä. Kokoonnuimme porukalla testaamaan lankojen värjäystä  ja siellä porisikin liemi poikineen. Itse olin valinnut värjättäväksi harmaata ja valkoista seiskaveikkaa sekä luonnonvalkoista nallea. Oli ihan valinnanvaikeus, mitä värejä lähtisin kokeilemaan, kun vyyhtejä oli ainoastaan neljä. Hieman harmitti, etten ollut varannut enempää lankaa mukaan.

 Vasemmalta oikealle: mustikalla värjätty harmaa seiskaveikka, nokkosella värjätty valkoinen seiskaveikka, marja-aronialla värjätty harmaa seiskaveikka ja sipulinkuorilla värjätty luonnonvalkoinen nalle.

Nokkoset porisivat isossa padassa ja muita värjäysliemiä oli pienemmissä kattiloissa pihalla ja keittiössä. Itse ihastuin etenkin sipulinkuorien tuomaan kauniiseen oranssiin. Keräilen jälleen innolla kuoria ja putsaan kauppojen sipulilaarit. :D Mustikan ja marja-aronian värit ovat myös kauniit. Jää nähtäväksi, miten värit kestävät.

Päivä oli oikein mielenkiintoinen ja rentouttava kokemus. Mikäpä on mukavalla porukalla touhuta aurinkoisena päivänä pihalla. Ja kun ei tosiaankaan ollut enää kuuma, niin jopa mä viihdyin. ;) Marttailusta on kyllä tulossa hyvää vauhtia mun lemppariharrastus. On tuo yhdessä tekeminen niin kivaa.

Neulomisen osalta on ollut hieman hiljaista. Yhtenä syynä lienee työporukan kanssa kokeiltu kahvakuulailu, jonka jälkeen kädet olivat makaronia (kipeää sellaista), eikä neulominen maistunut. Tänä viikonloppuna sain kuitenkin tehdä kaikessa rauhassa juuri sitä, mitä huvittaa, kun tyttö oli mummin luona yökylässä. Ja kyllä mä teinkin!

Nämä sukat oli tarkoitus tehdä Norjassa asuvalle ystävälle syntymäpäivälahjaksi. Jossain vaiheessa taisin hieman laskea kerrokset väärin ja sukista tulikin suuremmat kuin oli tarkoitus. Itse asiassa niistä tuli kuin mulle tehdyt. Ja koska ystävälläni on ainakin neljä kokoa pienempi jalka, päätin pitää nämä itselläni ja tehdä hänelle uudet. Mallina on ihana October Socks. Sukat ovat 11. valmistunut KyJy-työ. Nyt ollaan jo virallisesti voiton puolella!

Malli: October Socks
Lanka: Novita 7 veljestä, 118 g
Puikot: 3,5 mm

Vapaapäiväni käytin suurimmaksi osaksi ompeluun. Valmistuneiden vaatteiden lukumäärän perusteella voisi tosin kuvitella, että aikaa olisi mennyt vähemmän. :D Kaavojen piirtäminen, kankaiden leikkaaminen ja itse ompelu on vielä aika hidasta, mutta kerta toisensa jälkeen itse tekeminen tuntuu helpommalta. Enää ei tarvitse jokaista kappaletta pyöritellä ja pohdiskella, mitä pitää seuraavaksi tehdä. Tyttö on kasvanut kesän aikana kovasti, joten uusille vaatteille on tarvetta. Ensiavuksi ompelin liivimekon, paidan ja pipon. Housujakin pitäisi tehdä, mutten ole vielä löytänyt sopivaa kaavaa. Mä olen aivan rakastunut tuohon PaaPiin autokankaaseen. Yritän hillitä itseäni, jotten ompelisi siitä hyllyjä täyteen. :D Onneksi sitä ei tällä erää olekaan tuon enempää. Juuri ja juuri sain pipon ommeltua. ;) Mekon alla on raglanhihainen peruspaita. Tykkään tästä yhdistelmästä kovasti ja onneksi se oli tytöllekin mieleen.

Muutto on ihmisen parasta aikaa

... tai sitten ei. Viimeiset pari viikkoa olen pähkäillyt muuttoon liittyviä asioita. Siivoilin uutta asuntoa innoissani ja mietin siinä samalla, millaiset verhot ja matot sinne laittaisin. Sitten omasta makuuhuoneestani paljastuikin sen verran ikävä yllätys, että moppi jäi siihen paikkaan ja marssin kämpästä ulos inhotuksen ja raivon vallassa. Edellisellä asukkaalla oli kuin olikin ollut koira, eikä edes ihan sisäsiisti sellainen. Makuuhuoneen seinät, ovet ja karmit oli ruikittu todella huolella. Jopa pistorasia oli kauttaaltaan keltainen. Yök! Eniten mua taisi harmittaa se, että makuuhuoneessa oli tosi kaunis tapetti, jonka mukaan olin jo ehtinyt hankkia päiväpeiton. Mutta koska tyttö on allerginen eläimille, ajatus siitä, että kämpässä on oleskellut ruikkiva koira, oli todella vastenmielinen. Näin jo sieluni silmin, millainen sairastelukierre muutosta taas alkaa.

Onneksi vuokranantaja otti heti asiakseen hoitaa asian kuntoon. Nyt tapetit on vaihdettu puhtaisiin (eikä tapetin värikään vaihtunut, jee!) sekä listat, seinät ja koiran järsimät karmit on siistitty. Voin taas hyvillä mielin alkaa keskittyä muuton järjestelyyn. Vähän vielä ällöttää, mutta ehkä se helpottaa, kun on vielä kertaalleen pessyt lattiat ja pyyhkinyt ovet jolla todella ärtsyllä pesuaineella. ;)

Kiireistä huolimatta olen saanut jotain käsitöitäkin tehtyä. Olen haaveillut ET-kesäkassista jo tovin. Tuntui vain, ettei koskaan ole aikaa aloittaa. Mutta KyJyn myötä olen saanut aloitettua jo monta sellaista projektia, jotka olen mielessäni siirtänyt hamaan tulevaisuuteen. Niinpä tämäkin kassi valmistui. Väri yllätti itsenikin. En ole koskaan tykännyt vihreästä ja niin vain nuo vihreät Kotiväki-kerät hyppäsivät ostoskärryyn.

Malli: ET-kesäkassi
Lanka: Novita Kotiväki, 135 g
Virkkuukoukku: 2 mm

Kassista tuli viides valmistunut KyJy-työ.

Seuraavat työ onkin jo hyvässä vauhdissa. Tytön Horatio and Oren -lapaset ovat toista peukaloa vaille valmiit ja itselle pitäisi neuloa samanlaiset kaveriksi. Tytön lapasiin ei kulunut lankaa ihan vaadittavaa määrää, joten päätin tehdä pöllösetin molemmille.

Huomenna on viimein ne kauan odotetut kummipojan rippijuhlat. Mekko onnistui (onneksi) mielestäni hyvin ja se näyttää päällä oikein kivalta. Henkarissa tuo nyt ei kovin kummoiselta näytäkään. :D Mutta kangas on ihana ja helma mukavan heiluvainen.

Mekko on melkoinen kaavojen yhdistelyn sekamelska, mutta lopputulos yllätti positiivisesti.

Toukokuun yhteenveto ja lankalaihistilanne

Toukokuu oli hyvä kuukausi. Tein itselleni ihanat sukat, jotka kyllä pääsevät odottamaan syksyä ja viileämpiä kelejä (tai sitten juhannusta, mikäli sattuu sellainen perinteinen juhannuskeli). Tein myös maton, joka meni kerrasta nappiin. Matto sopii olohuoneeseen täydellisesti. Tytön muskariopettaja sai lahjaksi sukat ja valmistui yksi kesäkassikin.

Toukokuun viimeisenä päivänä ehdin ommella tytölle uuden kesämekon. Mulla on kunnianhimoinen tavoite ommella itselleni mekko kummipojan rippijuhliin. Kangas on jo tilattu ja malli on suurin piirtein mielessä. Haluan mekkoon hieman reilummin helmaa ja puolikello siitä olisi tarkoitus tehdä. Halusin kuitenkin kokeilla puolikellon kaavan piirtämistä ja ompelemista ensin pienemmässä mittakaavassa. Siispä kokeilin sitä ensin kokoon 110 cm. Unelmallinen -blogin ohje kellohelman kaavan piirtämiseen oli kerrankin sellainen, jonka tajusin. Siis oikeasti ymmärsin, mistä puhutaan, kun mainittiin suorakulma, pii ja laskettiin sitä ja tätä. Yleensä olen ompeluohjeiden kanssa hieman hoomoilasena, kun termit ovat vielä hieman vieraita ja tekniikkakin hakusessa. Mutta tällä ohjeella sain piirrettyä kaavan vaivatta. Sopivan simppeliä ompelu-untuvikolle. Ompelin tosin helman kahdesta palasta, sillä näytti, että kuvio menee niin kenolleen, etten kestä katsella. ;)

Tyttö rakastui tähän kankaaseen nähtyään siitä kuvan ohimennen mun puhelimessa. "Siinähän on Pikku-Ukko, Peppi ja Annika!" Lisäksi reilu viikko sitten tyttö pääsi ensimmäistä kertaa ratsastamaan ponilla, joten hevoset ovat olleet nyt Se Juttu. Ihana kesämekko ihanalle tytölle. :)

Sovituskuvia en saanut, sillä neiti innostui heiluttelemaan helmoja niin, ettei yhdestäkään kuvasta saanut mitään tolkkua.

Mitä lankalaihikseen tulee, junnaa laihistelu paikoillaan lähes yhtä pahasti kuin huhtikuussa. Olen ollut maltillinen langan ostamisen kanssa ja tässä kuussa olen jopa kuluttanutkin lankaa enkä pelkkää ontelokudetta. Tällä menolla tulen kyllä jäämään tavoitteestani.

Huhtikuun tilanne: 11,213 kg

Toukokuussa saatu/ostettu: 300 g

Toukokuussa käytetty: -393 g

Tilanne toukokuun lopussa: 11,120 kg

Aikaisen aamun tuunailuja

Meillä ei nukuta koskaan pitkään. Ei edes vapaapäivinä. Tänään olikin hyvää aikaa heti aamusta istahtaa hetkeksi ompelukoneen ääreen ja tuunata viimein tytölle kirpparilta pari viikkoa sitten löytyneestä t-paidasta kesämekko. Tai fanimekko tuo taitaa oikeastaan olla.

Tyttö fanittaa kovasti Haloo Helsinkiä ja etenkin Elliä. Eikä siinä, kyllä itsekin tykkään bändistä kovasti ja levyt soivat autossa ahkerasti. Tyttö osaakin monta biisiä ulkoa ja vei levyn päiväkodin levyraatiinkin. Joululahjaksi saamansa kitaran ja mikrofonin kanssa neiti matkii musiikkivideon tahdissa Elliä ja laulaa mukana. Niinpä kirpparilta löytynyt Haloo Helsingin t-paita olikin varsinainen löytö. (Kiitos vaan Marikalle, että heitit tuon tuunausidean. En ois itse välttämättä tajunnut.)

Paita oli s-kokoa ja melko kapeaa mallia. Pääntie oli valmiiksi passelin kokoinen, joten leikkasin ainoastaan hihat pois ja kavensin aavistuksen verran kainaloiden alta. Vähän mustaa resoria kädenteille ja sepä oli siinä. Nopeasti valmista ja neiti tykkää. Nyt pitäisi kuulemma päästä keikalle. :)

Vapputunnelmia ja lankalaihiksen jatkuva takapakki

Alkuvuosi on hurahtanut sellaista vauhtia, että vappu(kin) pääsi yllättämään. Melko pienin ponnistuksin sitä meillä vietettiin. Töissä oli todella kiireinen viikko ja väsymys oli eilen aivan uskomattomissa mittasuhteissa. Perunasalaatin ainekset ovat edelleen jääkaapissa jatkojalostusta vailla, enkä jaksanut puhaltaa kuin yhden ilmapallon. Mutta onneksi tyttö pääsi vapun tunnelmaan päiväkodissa ja illalla isänsä kävi tuomassa kätyri-ilmapallon, josta riittää riemua moneksi päiväksi. Kieltäydyn siis tuntemasta huonoa omatuntoa siitä, ettei tänä vuonna nurkat notku serpentiineistä ja palloista, eikä munkkien käry ole vallannut asuntoa. Meidän vappu on tänä vuonna  pienimuotoinen.

Päiväkodin vappujuhlaan sai pukeutua naamiaisasuun ja siitä käytiinkin viikon mittaan monta keskustelua. Tyttö halusi olla Nelli Nuudelipää. Helppo homma, ajattelin, ja suuntasin kangaskauppaan haaveissa puna-valkoraidallinen trikoo. Vaan eipä sitä ollutkaan valikoimissa. Oli vain pystyraitaa ja sekin joko vaaleanpunaisena tai oranssina. Ou nou! Onneksi marketista löytyi naisten pitkä yöpaita sopivassa värissä. Siitä sitten saksimaan ja ompelemaan mekkoa, jotta tyttö saa pukeutua niin kuin haluaa. Viikon mittaan mieli muuttui huolestuttavan monta kertaa. Vielä edellisenä päivänä tyttö oli kertonut päiväkodissa pukeutuvansa Peppi Pitkätossuksi. Myös keiju, koira ja kissa vilahtivat välillä keskusteluissa. Onneksi aamulla oli kuitenkin Nelli-fiiliksissä ja mekko pääsi käyttöön. Mekko on ommeltu Ottobren Free Stars -kaavalla.

Lankalaihiksen takapakki se vain jatkuu jatkumistaan. Jotain on sentään tullut neulottuakin, mutta mattojen virkkaaminen ja ompelu ovat olleet huhtikuussa suuremmassa osassa. Nyt onkin parit sukat jo suunnitteilla ja on tässä jotain sentään valmistunutkin, vaikkei niitä vielä voi julkaista. Kunhan lahjat ja muut yllärit pääsevät oikeille omistajilleen, voi kuvia laittaa tännekin. :)

Maaliskuun tilanne: 10,759 kg

Huhtikuussa saatu/ostettu: 550 g

Huhtikuussa käytetty: -96 g

Tilanne huhtikuun lopussa: 11,213 kg

Apua! Mä olen kohta takaisin lähtöpisteessä. Ja ylikin. 

Nyt on etsinnässä joku kiva kesäinen huivimalli kummipojan rippijuhlia varten. Kengät mulla on jo, mikä jo itsessään on melkoinen ihme. Mekostakin on idea, kun vain kangas löytyy. Päätin rohkaista mieleni ja ommella itselleni mekon, sillä vaatekaupoissa ramppaaminen ja sovitteleminen eivät kuulu lempipuuhiin. Mutta huivi pitäisi vielä tehdä. Ravelry on toki täynnä ihania malleja ja valinnanvaikeus on valtava. Kaikki malli- ja lankavinkit  otetaan kiitollisina vastaan. Vink vink. ;)

Kerta se on ensimmäinenkin

En ole koskaan ommellut itselleni vaatetta. Tai paremminkin: en ole koskaan ommellut itselleni vaatetta, jota kehtaisi käyttää julkisesti. Ala-asteella ommeltu paitapusero lienee ainoa itselle ommeltu vaate, enkä käyttänyt sitä koskaan. Nyt kun olen ommellut useamman vaatteen tytölle, rohkaisin viimein mieleni ja surautin itselleni kesäksi kivan tunikan. Suurin syy tämän askelen ottamiseen on messuilta ostettu PaaPiin Onnenlintu, joka yksinkertaisesti huusi mun nimeäni. 

Sopivaa mallia ei tuntunut löytyvän mistään. Tässä onkin yhdistelty paria eri kaavaa ja vähän mallailtu kulahtaneesta kotipaidastakin. Kieltämättä kangasta leikatessa pukkasi kylmää hikeä otsalle, kun en ollut ollenkaan varma lopputuloksesta. Suuri kiitos kuuluu Marikalle, jolta sain hyviä vinkkejä (ja sen yläosan kaavan). 

Ja koska henkarissa roikkuessa tuo ei näytä juuri miltään, piti napata vielä pakollinen pönötyskuva.

Viikonloppuna sain valmiiksi jälleen yhden juhannusruusu-maton. Nyt onkin kuteet käytetty viimistä pisaraa myöten, joten hetkeen ei varmaankaan tule mattoja virkattua. Hieman olisi vielä vaaleanharmaata ja kylppäriin tarvittaisiin uusi matto, mutta siellä on sama ongelma kuin muuallakin tässä asunnossa: harmaa lattia. Pitäänee valita sinne(kin) joku tummempi väri.

Kaikki on vinksin vonksin (tai ainakin kesken)

Ennen olin vahvasti sitä mieltä, että teen yhden homman loppuun ja aloitan vasta sitten seuraavan. Jossain vaiheessa kaikki kääntyi päälaelleen. Tälläkin hetkellä on kesken kolme virkkuuta ja yhdet sukat pitäisi aloittaa mitä pikimmin. Voi huokaus! Ja kun keskeneräisiä tulee tätä tahtia, on selvää, ettei mistään tule kovin nopeasti valmista.

Viime viikonloppuna käytiin pyörimässä messuilla ja sieltä sain vielä lisää ideoita toteutettavaksi. Niitä kyllä pää pursuilee jo ennestään. Lapsimessuilla en ole ennen käynytkään, joten odotin niitä mielenkiinnolla, enkä joutunut pettymään toisin kuin kädentaitomessuihin. En päässyt edes hypistelemään lankaa, höh! Onneksi ei kuitenkaan tarvinut kotiutua tyhjin käsin. Tytölle löytyi tuliaisiksi kesämekko ja kankaitakin päätyi ostoskassiin. 

Löysin messuilta aivan ihanaa kärpässienitrikoota. Vaikka kuosi on kieltämättä melko syksyinen, ompelin siitä kesämekon Ottobren Princess Castle -kaavalla. Tyttö on aivan ihastunut uuteen mekkoonsa ja se on ollut tällä viikolla käytössä jo kahdesti. Tätäkin tehdessä opin taas pari asiaa kantapään kautta, enkä uskaltanut mitään taskuja alkaa värkkäämään, mutta lopputulos on taas vähän siistimpi ja parempi kuin edellisissä ompeluissa. 

Ensimmäistä kertaa ostin myös itseäni ajatellen kangasta. Nyt puuttuu enää joku simppeli tunikan tai trikoomekon kaava. Toivottavasti saan aikaan jotain sellaista, mitä kehtaan käyttää julkisestikin. Tulee muuten melko tyyris kotivaate.

***

Ja näköjään meni kuvatkin vinksin vonksin. Ei asetu oikeille paikoilleen, ei. Yritän nyt sitte vain elää tän kanssa.

Vapaapäivien satoa

Nyt on ollut muutama vapaapäivä ja heti alkaa tulla valmista. Energiaa on niin paljon enemmän kuin työpäivän jälkeen, että ihan itseäkin ihmetyttää.

Tää nyt ei varmasti yllätä ketään, mutta virkkailinpa tuossa ontelokuteesta maton. Ihan kuulkaas juhannusruusun. :D Mutta on se kaunis malli, sitä ei käy kieltäminen. Nämä kuteet olin alkujaan ostanut olkkarin mattoa varten. Onneksi tulin toisiin ajatuksiin. Kuva kertonee enemmän siitä, miksei meille tule harmaata mattoa...

Oli kerrassaan haastavaa saada mattoa kuvatuksi, sillä meillä on joka huoneessa tuo sama muovimattohirvitys. Kuvasta saa kyllä katseellaan mattoa hakea. On siis parempi tehdä olohuoneeseen matto jollain toisella värillä. Tämän maton sain viimein kuvattua päiväpeiton päällä.

Virkattu ontelokuteesta 8 mm koukulla
Malli: Juhannusruusu
Halkaisija 98 cm, paino 2 kg

Tänään kävimme pääsiäisvierailulla mummini luona. Maton valmistuttua virkkasin samalla ohjeella tiskirätin viemisiksi. Muutaman kerroksen jätin väliin, mutta hienostihan tuo rättinäkin toimii. Epäilen tosin, ettei mummi sitä raaski rättinä käyttää.

Tiskirätti juhannusruusu-maton ohjeella
Lanka: Novita Bambu 31 g
Virkkuukoukku: 3 mm

Ja olenhan mä nyt sitten ommellutkin jotain. Noshilta tilatussa kangaspussissa oli jonkin verran pieniä paloja kangasta, joista on kyllä työn ja tuskan takana (ainakin mulle) keksiä mitään. Tätä farkkucollegea oli 30 cm pätkä ja hetken pähkäiltyäni sain siitä ommeltua tytölle pipon. Kyseessä oli ensimmäinen itse ommeltu pipo. Mitään kaavoja ei ollut ja mallina käytin tytön vanhaa pipoa, joka on jo jäänyt hieman liian pieneksi. Halusin saada näille toistaiseksi viileille kevätkeleille hieman paksumman pipon, sillä trikoiset tuntuvat vielä turhan kevyiltä. Lopputulokseen olen tyytyväinen, vaikka paksuhko kangas jääkin helposti töröttämään miten sattuu.

Tähän(kin) oli pakko saada kukkanen. Mieluinen kukan malli löytyi Nappikauppa Punahilkan sivuilta. Pipo pääsi heti käyttöön ja tyttökin tykkäsi kovasti. :)

Maaliskuun nihkeä alku

Viimeisen viikon aikana on tuntunut, että kaikki junnaa paikallaan, eikä mistään tule valmista. Kevät on aina vähän uneliasta aikaa ja tuntuu kestävän ikuisuuden. Tämä vuosi ei siis ole poikkeus. Mutta on jotain sentään valmistunutkin.

Oma makuuhuoneeni on tällä hetkellä täynnä pussukoita, joista pilkottaa ihania ontelokudevyyhtejä. Lupauduin tekemään parille kaverille matot ja niiden jälkeen pääsen keskittymään isompaan mattoprojektiin ihan itselleni. Ensimmäinen matto valmistui päivässä. Pieni koko pääsi hieman yllättämään. Ohjeen mukaan matosta piti tulla halkaisijaltaan n. 80 cm, mutta ilmeisesti punoskude on paksumpaa (?) tai sitten oma käsialani on niin tiukka, että maton halkaisijaksi jäi 67 cm. Kudetta jäi niin paljon yli, että virkkasin kaverille myös säilytyskorin.

Malli: Pieni Paula-matto
Virkattu ontelokuteesta 8 mm koukulla
Halkaisija 67 cm

Malli: Neliökori M (Molla Mills: Virkkuri - muotoja ja pintoja)
Virkattu ontelokuteesta 9 mm koukulla
Mitat 20 x 20 x 12 cm

Ompelut ovat junnanneet todella pahasti edellisen mekkokatastrofin jälkeen. Onnistuin turaamaan pääntien niin totaalisesti, että iski pahimman sortin turhautuminen. Jostain syystä pääntien ompelun salat eivät mulle aukea, vaikka kuinka lukisin ohjeita ja katselisin kuvia. Aina jotain menee pieleen. Monessa blogissa näin kuvia Ottobren peplumin kaavoilla ommelluista ihanuuksista. Rohkaistuin itsekin sitä kokeilemaan. Lopputulos on yllättävän hyvä. Joskin pääntien suhteen tein jälleen hieman omalaatuisia ratkaisuja. :D Mä kyllä oikeasti tarttisin aiheesta jonkin kurssin!

Kesä talven keskellä

Lainasin eilen kirjastosta Mekkotehdas-kirjan. Nyt haluan sen kirjan omaksi. :D Aloittelevalle ompelijalle ohjeet olivat selkeitä ja kirjassa oli valtavasti toteuttamiskelpoisia malleja. Ensimmäiseksi ommeltavaksi mekoksi valikoitui Matleena. Mekko on ommeltu vanhoista tyynyliinoista, kaarrokkeiden vuorit ovat vanhasta lakanasta ja napit kaapin perukoille hautautuneesta ikivanhasta pyjamasta (josta siitäkin olisi tarkoitus saada flanellit hyötykäyttöön, kunhan sopiva malli löytyy). 

Parannettavaa löytyy aina, mutta itse olen lopputulokseen tyytyväinen. Viimein tyttö sai jotain lempivärissään, keltaisessa. :)

Harmi, että molemmat tyynyliinat menivät mekkoon ja vain pieni kaistale kangasta jäi jäljelle. Olisin halunnut tehdä vielä mekkoon sopivan lätsän kesäksi. Mutta onhan tuolla vielä muita kuoseja jäljellä. Ties mitä näistä tulee vielä keksittyä. :)

Helmat heilumaan

Meillä asuu pieni prinsessa, joka ei suostu pukeutumaan muihin kuin "heiluviin vaatteisiin". Hameita ei ole kovin montaa, joten tottakai sellaisen ompelemista piti kokeilla. Tämä on nyt kolmas ompelukokeilu vuosien tauon jälkeen ja vielä uudella koneella, jonka säädöt ovat hieman hakusessa. Kyllä tää tästä lähtee sujumaan. :) 

Olen täysin hurahtanut Nosh Organicsin vaatteisiin ja kuoseihin. Tästä sydänneuloksesta meillä onkin jo tunika vaaleanharmaana, joten nyt oli tummemman harmaan vuoro. Tarkoitukseen sopivat (lue: sopivan helpot) kaavat löytyivät Ottobre design -lehdestä (4/2013), jonka tänään kaverilta lainasin. Nyt joudun odottamaan aamuun asti, mitä neiti on hameesta mieltä. Toivottavasti on mieluinen ja tulee käyttöön. :)

Koskahan sitä uskaltautuisi ompelemaan itselleen jotain? Tätäkin ommellessa hirvitti, että tärvelen koko kankaan. Itselle tehtävässä vaatteessa tärveltävä pinta-ala olisi huomattavasti suurempi. ;)

Tarkoitus oli ommella tänään myös neulatyyny, sillä en sellaista omista. Nuppineulat majailevat pienessä rasiassa, joka jo kertaalleen putosi lattialle ja pääsin keräilemään neuloja makuuhuoneen lattialta. Miten sitten eksyinkin selailemaan blogeja pienellä luovalla tauolla ja löysin kuvan niin ihanasta neulatyynystä, että taas viedään naista. Tämän illan taidankin viettää virkkaamisen parissa.

Uusi vuosi, uusi blogi

Olen nyt jahkannut uuden blogin aloittamista jo puoli vuotta. Aika ajoi edellisen blogin ohi elämäntilanteen muututtua perusteellisesti ja kirjoittaminen sinne alkoi tökkiä pahemman kerran. Nyt on kuitenkin käsityörintamalla ollut niin tuottoisa kausi, etten halua enää piinata facebook-kavereitani käsityöaiheisilla kuvillani. Tosin kuvaajana olen suorastaan surkea, joten kuvien katselu saattaa olla piinaa kenelle tahansa. En kuitenkaan jaksa ottaa siitä stressiä. Täällä siis ollaan.

Uusi vuosi tuo tullessaan ainakin ompelua, sillä joulupukki muisti minua uudella ompelukoneella. Vanha kone oli sen verran vaarallinen, ettei sillä voinut enää tehdä mitään. Tai pikemminkin ei uskaltanut. Viiteentoista vuoteen en ole ommellut mitään verhokappaa ihmeellisempää, mutta eilen valmistui 3-vuotiaalle talvilätsä, jollaisesta olen haaveillut jo pitkään. Koko on ehkä vähän reilu, mutta menkööt harjoituksen piikkiin. Ja kasvaahan tuo muksu koko ajan. :)

Lätsä on ommeltu fleecestä ja vuori on puuvillaa. Ohje lätsään löytyy täältä. Kesäksi syntynee useampi kesälätsä tytölle. :)

Neuleideoitakin on pää pullollaan. Mattokin pitäisi virkata. Sukat ovat kesken ja yksi huivi pingottamatta. Mitään suurempia lupauksia en aio uudelle vuodelle tehdä, mutta yksi varteenotettava idea voisi olla, että teen yhden homman loppuun ja aloitan vasta sitten seuraavan. Joulunalusaika oli melko kaoottista, kun kesken oli parhaimmillaan puolenkymmentä työtä. :D

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla