tiistai 31. maaliskuuta 2015

Maaliskuun yhteenveto (ja se lankalaihis)

Maaliskuu vaikuttaisi hieman hiljaisemmalta käsitöiden suhteen. On silti tullut valmistakin ja jotain sellaistakin, joista ei ihan hetkeen ole vielä postausta luvassa. Kaikki aikanaan. :) Töiden alkaminen on toki osaltaan vaikuttanut siihen, ettei ihan samaan tahtiin tule neulottua. Iltaisin ei samalla tavalla jaksa ja viikonloput ovat lyhyitä. Mutta eiköhän tämä tästä taas, kun rytmiin kunnolla tottuu.

Ontelokuteen parissa on vietetty taas paljon aikaa. Kolme mattoa ja pieni kori ovat päässeet uusiin koteihin tämän kuukauden aikana.


Pitkästä aikaa olen myös neulonut itselleni ja palmikkohuppari on jo päässyt käyttöönkin. Tytölle ompelin seeprapeplumin ja on sitäkin käytetty, vaikka neiti olikin alkuun sitä mieltä, että on hieman liian lyhyt, eikä heilu tarpeeksi. ;)


Lankalaihiksen osalta ollaan taas siinä pisteessä, että vähän hirvittää. Jotain lankoja olen ostanut maaliskuun aikana ja sny-kierroksen alun myötä tuli vielä pari kerää lisää. Onneksi huppariin sentään upposi melkein kilo, joten ihan ei olla plussan puolelle pyörähdetty.

Helmikuun tilanne: 10,827 kg
Maaliskuussa ostettu: 700 g
Maaliskuussa saatu: 300 g
Maaliskuussa käytetty: -1,068 kg
Tilanne maaliskuun lopussa: 10,759 kg

Nyt kellahdan takaisin sohvan uumeniin ja poden tän karmaisevan flunssan pois. :)

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Pääsiäisaskartelua

En ole koskaan ollut juhlapyhäihminen, mutta lapsen myötä erilaisiin juhliin on tullut uusi ulottuvuus. Etenkin nyt, kun tyttö on jo sen verran iso ja näppärä, että tykkää ja osaa itsekin askarrella, on tullut tehtyä asioita, joita en ole ennen tehnyt. Tänään tehtiin pääsiäisaskarteluja kolmen sukupolven voimin. Äiti tuli illalla kylään ja toi pussillisen askartelutarvikkeita mukanaan (hyvin tuntee tyttärensä, kun tiesi, etten mä ole pistänyt tikkua ristiin asian eteen). 

Muutama päivä sitten törmäsin jossain blogissa (en muista missä) pesukoneessa huovutettuihin pääsiäismuniin. Itse en ole juurikaan huovutusta harrastanut, eikä villaa ollut jemmassa, mutta päätin hyödyntää vironvillan jämiä, sillä niille en ole muutakaan käyttötarkoitusta keksinyt. Ostin eilen pieniä styrox-munia Sinellistä ja löytyipä sukkalaatikosta vanhat sukkiksetkin, joten pääsin heti testaamaan ideaa.


Kieputin lankaa paksun kerroksen styrox-munan ympärille ja sujautin sukkahousuihin. Väliin tein solmut, ettei lanka päässyt purkaantumaan. Toki langan pään pujottelin päällimmäisen kerroksen sisään, ettei jää repsottamaan. En ollut täysin varma, missä lämpötilassa näitä pitäisi pyörittää, joten laitoin varmuudeksi 60 asteen pesuun muutaman pyyhkeen kanssa. 


Villalla olisi varmasti saanut tasaisemman pinnan, mutta aika hauskoilta nuokin näyttävät. Sen verran sorminäppäryyttä langan kieputtaminen vaati, ettei kolmevee näitä saanut tehtyä, vaikka sinnikkäästi yrittikin. Tyttö keskittyikin sitten mummin avustuksella tipujen askarteluun. Niitäkin syntyi kokonainen perhe. Nyt kun tämä harvapäinen äiti muistaisi vielä pistää rairuohot kasvamaan, niin siinähän sitä alkaisi olla koristusta kerrakseen. Viime pääsiäiseltä taitaa vielä pari tipuakin olla edustuskunnossa. Neiti tuppasi pihistämään niitä omaan huoneeseensa ja lopputuloksena oli muutama nuhjaantunut tipun tapainen.


tiistai 17. maaliskuuta 2015

Päivän piristys (maaliskuun paketti)

Töiden aloitus on ollut aika hektistä ja pää käy jatkuvasti ylikierroksilla. Näin siis jo kahden päivän jälkeen. Sain jo eilen Postin saapumisilmoituksen, mutta vaikka pakettiautomaatti onkin työmatkan varrella, on mulla sen verran tiukka aikataulu ehtiä päiväkotiin, etten ehtinyt eilen pakettia noutaa. Kotona kaaduttiin tytön kanssa sohvalle molemmat niin väsyneinä, ettei käynyt pienessä mielessäkään lähteä enää mihinkään. Tänään viimein pääsin illalla itsekseni kauppareissulle ja samalla pääsin noutamaan odotetun SNY-kierroksen ensimmäisen paketin.

Ja olipahan sisältöä! Katsokaa vaikka. :)


Maaliskuun paketin teemana oli "Vastavärit - Jing & Jang". Teki mieli avata paketti jo autossa, mutta laatikko oli sen verran iso, että järkeilin olevan helpompaa, jos maltan viedä sen kotiin asti ja avata vasta siellä. Vastaväreiksi parini oli valinnut oranssin ja sinisen. Seiskaveikoista teen varmasti itselleni sukat, joihin löytyy ihania kirjoneulemalleja "Fair Islen neulemallit" -kirjasta. Kirja on minulle uusi tuttavuus ja pikaisen selauksen jälkeen voin kertoa, että mallien suhteen iskee valinnan vaikeus. Lisäksi paketissa oli i-ha-nat muumisakset, juuri sopivat pienelle Pikku Myy -fanille. :) Marseille-saippua tulee tarpeeseen, se olikin päässyt loppumaan. Kerroslaskuri on ollut hankintalistalla pitkään, nyt mulla viimein on sellainen. Puikkomitta ja pienet liimalaput ovat myös hyödyllisiä ja oikein hyvää on Cappuccino-juomakin, sitä tässä samalla siemailen. Olipa paketissa vielä parini kirjoittama kirjekin.

Suuret kiitokset runsaasta ja hyödyllisestä paketista! Paketin sisältö tulee varmasti käyttöön. Kunhan meillä arki hieman asettuu, alan suunnitella sukkia itselleni. 

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Palmikkohuppari

Viimein mulla on uusi palmikkohuppari. Tarkoitus oli tehdä neuletakki. Itse asiassa hyvin pitkälle sitä neuloinkin, mutta lopputulos ei ollut sitä, mitä piti. Purin työn, josta olin jo tehnyt suurimman osan päättelystä ja ommellut sivusaumat. Olihan hommaa, mutta nyt on viimein vaate, jota tulee varmasti käytettyäkin. (Ensi viikolla sataa kuulemma räntää, kyllä tuo vielä ennen kesää käyttöön pääsee.)

Ohje: Palmikkohuppari (Novita syksy 2012)
Lanka: Novita Isoveli 956 g
Puikot: 6 mm

Etukappaletta oli kiva neuloa, sillä palmikkokuviot vaihtuivat koko ajan, eikä tekeminen käynyt tylsäksi. Takakappaleen kanssa meinasi pieni tylsistyminen iskeä, kun muutamaa kapeaa palmikkoa toistettiin koko kappaleen ajan, eikä silmukkamäärässäkään tapahtunut mitään muutoksia ennen hihansuita. Mutta sain senkin suht sukkelaan neulottua. Paksuilla puikoilla toki tulee valmista nopeasti.


Hupusta olisin voinut tehdä hieman suuremman. Mutta tuskin sitä tulisi päässä pidettyä kuitenkaan. Tuossahan tuo joutaa roikkua, vaikka vähän pieni onkin.


Neuletakki multa puuttuu edelleen. En törmännyt yhteenkään itseä miellyttävään ohjeeseen, johon jo valmiina ollut lanka olisi sopinut. Ensi syksynä uusi yritys, nyt olkkarin maton kimppuun. :)

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Ihana iltapalaherkku

Tykkään tehdä suolaisia piirakoita, mutta teen niitä aivan liian harvoin. Tykkään myös siitä, että piirakoissa on kunnolla täytettä. Heittelen vähän sitä ja tätä ja yhtäkkiä vuoka pursuaa melkein yli laidan. Niin kävi tänäänkin, mutta hyvää siitä tuli.



Kinkku-sienipiirakka (kananmunaton)

Pohja:
125 g voita tai margariinia
3 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
3 rkl vettä

Täyte:
20 g kuivattuja suppilovahveroita
200 g kinkkua kuutioina
1 sipuli
1 punainen paprika
1 prk (120 g) smetanaa
2 dl kermaa
150 g emmental-raastetta
suolaa ja pippuria

Pohjaa varten nypitään rasva ja kuivat aineet, minkä jälkeen lisätään vesi. Taikina painellaan voideltuun uunivuokaan. Kuivatut sienet liotetaan (tähän toki käy myös tuoreet tai pakastetut, mutta itsellä ei sellaisia ollut). Sipuli ja paprika pilkotaan ja kuullotetaan pannulla. Täytteet vuokaan ja smetana-kerma -seos mausteineen päälle. Paistetaan 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia.

Aiemmin olen käyttänyt suolaisissa piirakoissa smetanaa ja kananmunaa, mutta tytön allergian vuoksi teen kaiken kananmunattomana. Taitaa olla toiveajattelua, että neiti tuota piirakkaa söisi. Eiköhän se mun tuhottavaksi jää. Mutta paprikat meinasivat mennä leikkuulaudalta parempiin suihin. Onneksi oli iso paprika, että riitti koemaistajallekin. ;)


Pitänee itse opetella tunnistamaan sieniä, että saa tuota herkkua lisää. Mun sienituntemus rajoittuu punaiseen kärpässieneen. Sillä pohjalla ei varmaan kannata vielä sienimetsään lähteä. :)

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Juhannusruusut

Tuli taas virkattua mattoja. Tällä kertaa valmistui kaksi Juhannusruusua, jotka kyllä ovat keskenään hieman erilaiset, sillä toinen kude olikin huomattavasti paksumpaa ja painavampaa. Lopputulos oli kaikesta huolimatta hyvä, vaikka vihreästä matosta jouduin jättämään 7 kerrosta pois. Kudetta jäi jäljelle 20 cm pätkä.

Vihreän maton virkkaaminen tuntui todella raskaalta ja kudetta joutui kiskomaan hartiavoimin. Kokeilin kolmea eri koukkua (8-10 mm), mutta päädyin viimein tekemään 8 mm koukulla. Kun alkoi näyttää siltä, ettei kude riitä millään, purin muutaman kerroksen ja ohjeen mukaisesta matosta jäi kaikkiaan 7 kerrosta välistä uupumaan. Lisäksi ulkoreunaan virkkasin 10 pylvään sijasta 8 pylvään ryhmiä. Matosta tuli paksu ja jämäkkä, mutta näyttäisi sopivan sille suunnitellulle paikalle hienosti. Loppumetreillä alkoi kyllä jännittää, kun kude tuntui hupenevan ennätysvauhtia. Onneksi riitti kuitenkin.
Ontelokuteesta virkattu matto, halkaisija 79 cm
Malli: Juhannusruusu
Virkkuukoukku: 8 mm
Harmaa kude oli paljon pehmeämpää ja taipuisampaa. Virkkaaminen oli vaivatonta ja kevyttä. Näitä mattoja olisi tehnyt useammankin.

Ontelokuteesta virkattu matto, halkaisija 92 cm
Malli: Juhannusruusu
Virkkuukoukku: 8 mm

Vielä yksi matto olisi virkattavana. Se tuleekin sitten itselle. Suunnitelmissa on virkata olohuoneeseen matto Virkkurin Pallokas -ohjeella. Näistä matoista viisastuneena täytyy kyllä etukäteen tarkistaa, että kuteet ovat samanvahvuisia. Kahdesta noin erilaisesta kuteesta tuskin kovin tasaista mattoa saisi aikaan. Kovin pian ei kannata odottaa kuvia valmiista matosta, sillä ensi viikolla palailen vihdoin ja viimein työn äärelle, joten valmista tulee huomattavasti hitaammin. Odotan kuitenkin uutta työtä innolla (ja jännityksellä). :)

torstai 5. maaliskuuta 2015

Maaliskuun nihkeä alku

Viimeisen viikon aikana on tuntunut, että kaikki junnaa paikallaan, eikä mistään tule valmista. Kevät on aina vähän uneliasta aikaa ja tuntuu kestävän ikuisuuden. Tämä vuosi ei siis ole poikkeus. Mutta on jotain sentään valmistunutkin.

Oma makuuhuoneeni on tällä hetkellä täynnä pussukoita, joista pilkottaa ihania ontelokudevyyhtejä. Lupauduin tekemään parille kaverille matot ja niiden jälkeen pääsen keskittymään isompaan mattoprojektiin ihan itselleni. Ensimmäinen matto valmistui päivässä. Pieni koko pääsi hieman yllättämään. Ohjeen mukaan matosta piti tulla halkaisijaltaan n. 80 cm, mutta ilmeisesti punoskude on paksumpaa (?) tai sitten oma käsialani on niin tiukka, että maton halkaisijaksi jäi 67 cm. Kudetta jäi niin paljon yli, että virkkasin kaverille myös säilytyskorin.

Malli: Pieni Paula-matto
Virkattu ontelokuteesta 8 mm koukulla
Halkaisija 67 cm


Malli: Neliökori M (Molla Mills: Virkkuri - muotoja ja pintoja)
Virkattu ontelokuteesta 9 mm koukulla
Mitat 20 x 20 x 12 cm

Ompelut ovat junnanneet todella pahasti edellisen mekkokatastrofin jälkeen. Onnistuin turaamaan pääntien niin totaalisesti, että iski pahimman sortin turhautuminen. Jostain syystä pääntien ompelun salat eivät mulle aukea, vaikka kuinka lukisin ohjeita ja katselisin kuvia. Aina jotain menee pieleen. Monessa blogissa näin kuvia Ottobren peplumin kaavoilla ommelluista ihanuuksista. Rohkaistuin itsekin sitä kokeilemaan. Lopputulos on yllättävän hyvä. Joskin pääntien suhteen tein jälleen hieman omalaatuisia ratkaisuja. :D Mä kyllä oikeasti tarttisin aiheesta jonkin kurssin!