sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Ikuisuussäärystimet ja keväinen yleisjumi


Taisi olla viime talvena, kun lupauduin neulomaan kahdet säärystimet. Ensimmäiset valmistuivatkin parissa päivässä. Toisiin meni jonkin verran pidempään. Jos tarkkoja ollaan, niin noin vuoden verran. Toiveena oli palmikkosäärystimet ja kunnianhimoisesti suunnittelin tekeväni kelttiläistä palmikkoa suht ohuella langalla. Voi taivas! Kyllä meinasi elämänhalu kadota sen mallin kanssa. Lisäksi pieni apulainen kävi nykimässä pari puikkoa irti ja ehkä vähän purkamassakin. Lanka oli tuhannen solmussa ja mut oli pakotettu turvautumaan suunnitelmaan B.

Nyt säärystimet ovat viimein valmiit. Malli löytyi hieman yllättäen Yhteishyvän sivuilta. Helppo ja kiva mallihan tämä sitten viimein oli, kun sai tehtyä.

Malli: Säärystimet palmikkoneuleella
Lanka: Drops Big Delight, 120 g
Puikot: 5 mm
Paksuilla puikoilla neulomisessa on puolensa. Valmista tulee toki nopeasti, mutta omiin käsiin paksut puikot ovat todella raskaat. Ehdottomasti parhaat puikot tähän tarkoitukseen ovatkin KnitPron Spectrat. Mulla on niitä yksi setti ja varjelen sitä kuin aarretta. Niillä on tosi kevyt ja miellyttävä neuloa. Ja puikot ovat myös hauskan näköiset, sillä niistä näkyy läpi.


Viime aikoina on ollut valloillaan pahimman sortin yleisjumi. Ensin ajattelin, että kyseessä on vain neulejumi, mutta kyllä tämä levittyy laajemmalle. Joka kevät on sama tilanne, kun päivä pitenee ja valon myötä tehokkuus vähenee olemattomiin. Kunpa voisi nukkua syksyyn! Parit sukat olen sentään reissuneuleina saanut valmiiksi. Molemmat parit valmistuivat jo tammikuussa, mutta sain ne pääteltyä vasta tänään.

Malli: Pits in a row
Lanka: Nordia Raita-Ville, 103 g
Puikot: 3,5 mm

Malli: Eveliinat
Lanka: Novita 7 veljestä raita, 100 g
Puikot: 3,5 mm


Keskeneräisiä töitä on valtava määrä. Päätinkin keskittyä saamaan ne valmiiksi ja hillitä intoa aloittaa koko ajan uutta. (Myönnettäköön, että ainakin kahdet sukat täytyy aloittaa pikaisesti, jos meinaan saada ne ajoissa valmiiksi.) JyJyn jätin kesken, koska koko homma alkoi maistua puulta. Dekkareiden lukeminen oli paljon antoisampaa kuin uusien neuletöiden tehtailu. Mutta kyllä tämä tästä taas. Ihan niin kuin kaikkina aikaisempinakin keväinä. :)