Kesäinen huivi

Kuukauden päästä pääsen (toivottavasti) kesäisiin rippijuhliin ja kuten jo aiemmin kerroin, päätin tehdä itselleni mekon sekä siihen sopivan huivin. Mekkokangas oli jo tilattuna, kun löysin omasta mielestäni oikein sopivan langan huivia varten. Miten olinkin käsittänyt kankaan värin niin totaalisen väärin. Kangas oli paljon kirkkaamman värinen, mitä oletin, eikä mun lankalöytöni sopinut sen kanssa alkuunkaan. Sen sijaan, että olisin päätynyt toiseen lankaan (jota olisi löytynyt kaapista valmiina), rakastuin korviani myöten Majapuun sivuilta bongaamaani kankaaseen. Se oli sitten menoa. Ja kangas oli ruskea, joten mun silmään nuo sopivat yhteen oikein kivasti. Mun värisilmä tosin on hieman epäkunnossa...

Huivin langaksi valikoitui Katia Bombay, jota paikallisessa käsityöliikkeessä oli jäljellä kolme kerää. Ostin ne kaikki ja toivoin parasta. Huivista tuli juuri sopivan kokoinen ja vain pieni nöttönen lankaa jäi tähteeksi. Lanka oli todella miellyttävää virkata ja ohjekin oli selkeä, vaikka alkuun vaikutti epätoivoiselta. Ainoastaan reunuksen virkkaamisen kanssa oli välillä melkoista pähkäilyä ja päätinkin viimein tehdä koko reunan samalla tyylillä, kun meinasin menettää hermoni keskikohdan kanssa. Niin monta kertaa tein ja purin, etten pysynyt edes laskuissa mukana. Mutta nyt se on valmis. Ja aivan ihana!

Scalloped Triangle Shawl
Lanka: Katia Bombay, 266 g
Virkkuukoukku: 3 mm

Nyt täytyy vain toivoa lämmintä keliä, että tarkenee. Mä vaikka värjöttelen sitten kesämekossani ton huivin kanssa, jos sattuu kylmemmät kelit. Mutta pakkohan heinäkuussa on jo olla lämmintä. :D Olin itse asiassa ajatellut kuvata huivin ulkona äitini luona, kun hurautamme sinne viettämään juhannusta. Mutta eipä taida sää suosia sitäkään puuhaa. Siksi synkeän pimeät sisäkuvat. Tuskin kaatosateessa olisi tullut yhtään parempia.

Tulevan kuukauden aikana blogissa saattaa olla melko hiljaista, sillä onnistuin järjestämään kaiken muun hässäkän keskelle uuden asunnon. Päästään reilun kuukauden kuluttua muuttamaan, enkä malta odottaa, että saan kuun vaihteessa avaimet ja pääsen mittailemaan, millaisia mattoja olisi tarve tehdä. Tuolla nyt odottelee 5 kiloa kudetta, joihin en voi vielä koskea. Ehkä. Jos nyt yhden vyyhdi kerisi ihan fiiliksen vuoksi, niin se ei varmasti haittaa ketään. Uusi koti on isompi ja valoisampi ja muutenkin viihtyisämmän oloinen. Tahtoisin virkata verhon keittiöön, mutta malli ja väri askarruttaa. Mistä ihmeestä mä löytäisin kivan kaarikapan virkkausmallin? Kertokaa ihmeessä!

Kun neulominen tökkii

Eilen alkoi tuntua siltä, että neulominen tökkii. Siis todellakin tökkii. Tuolla olisi kesken kahdet sukat, mutta molempien neulominen tuntuu väkinäiseltä. Nyt on selkeästi menossa virkkauskausi. 

Tajusin myös, että kohta on juhannus ja juhannuksesta on kuukausi kummipojan rippijuhliin. Mekkokangas on jo postissa tullut, vaikken sitä ole vielä päässyt hypistelemäänkään (on vielä kaverin hellässä huomassa). Löysin myös i-ha-nan huivimallin, jonka päätin virkata mekon kaveriksi. Onneksi en päätynyt neulottavaan huiviin, sillä se olisi saattanut jäädä tekemättä.

Malli löytyi (yllätys, yllätys) Ravelrysta. Siellä saisi kyllä kulumaan ties kuinka kauan aikaa ihastellen ja huokaillen. Mun juhlahuivistani tulee tällainen. Alkuun lannistuin, kun luulin ohjeen olevan vain saksaksi, mutta onneksi saatavilla oli myös englanninkielinen versio.

Etsin netistä vinkkiä sopivasta langasta ja ihastelin tätä Katian Bombayta jo aiemmin. Muistin nähneeni erään paikallisen käsityöliikkeen ikkunassa Katian lankoja, joten käväisin siellä aamun kirppiskierroksen jälkeen. Jäljellä oli kolme kerää tässä värissä, joten ostin kaikki. Yleensä en ole puuvillalangan ystävä, mutta tämä lanka on jo nyt vienyt mennessään. Niin ihanan pehmeää ja mukavaa työstää. Katsotaan nyt, miten huivi tästä edistyy, kun kahdeksannen kerroksen jälkeen pitäisi osata tulkita kaaviosta, miten huivia jatketaan. Olen hieman tottumaton noiden virkkauskaavioiden kanssa, vaikka neuloessa kaavioita on helppo lukea. Kai näihinkin sitten tottuu ja oppii. Periksi en anna, jo tuo pieni alku näyttää niin kauniilta.

Alkaa vaikuttaa siltä, että huomenna väsyttää. En malta lopettaa virkkaamista. Yksi kerros vielä. ;)

Liekehtivä huivi

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, tekeillä oli mitä ihanin villainen huivi liekehtivissä väreissä. Eilen huivi valmistui ja tänään sain sen pingotettua. Etukäteen murehtimani reunuksen neulominen ei ollutkaan vaikeaa. Kuten arvelinkin, se valkeni tehdessä. Lopulta reunuksen neulominen oli todella tylsää. En ollut edes puolivälissä, kun silmäilin epätoivoisena jäljellä olevia silmukoita. Se vain jatkui ja jatkui.

Malli miellytti silmää heti. Värit ovat ehkä enemmänkin syksyiset, mutta piristäähän tuo mukavasti mun mustaa talviolemusta. ;) Pyörittelin käsissäni myös pinkkiä vyyhtiä, mutta päädyin kuitenkin näihin kirkkaisiin väreihin.

Ohjeessa oli puikkosuosituksena 5,5 mm, mutta eipä tuollaisia kätköistä löytynyt ja 6 mm puikot olivat kiinni keskeneräisessä työssä, joten neuloin huivin 5 mm pyöröpuikoilla. Jälkiviisastelun mestarina voisin sanoa, että ois ne kutosen puikot olleet varmasti paremmat. Huivi jäi odotettua pienemmäksi ja lankaakin jäi jäljelle hurjasti, vaikka alkuun pelotti, että mahtaako se riittääkään. Riittihän se, mutta mitähän tuosta jäljelle jääneestä vajaasta 100 grammasta taikoisi? Muutenkin noita villahuiveistä jääneitä jämiä alkaa olla melkoinen määrä, enkä oikein keksi niille mitään käyttöä. Jämälankahuivi saattaisi näyttää siltä, että rinnuksilla on parin viikon ruokalista, sillä värit ovat todella laidasta laitaan. :D Ideoita?

Malli: Willow Woods Shawl
Lanka: Aade Lõng 8/2, 138 g
Puikot: 5 mm

Vielähän tuo huivi on reunoistaan pingotuksen jäljiltä epätasainen, mutta tasoittunee käytössä. Toivottavasti tulisi pakkaspäiviä, että voisin huivia kaulassa käyttää. Vesikeleillä tuon kanssa tulee turhan kuuma. Onni onnettomuudessa siis, koko on kaulahuiviksi ihan passeli.

Yhden lisäprojektin tämä huivi kyllä poiki: multa puuttuu pipo, jota voin huivin kanssa käyttää. Pitänee tekaista joku kiva musta piponen kaveriksi. :)

Joskus sujuu, toisinaan sitten taas ei

Sen täydellisen huivin työstäminen on edennyt hyvää vauhtia. Seikkailin Ravelryn ohjeviidakossa ja valinnanvaikeus oli suuri. Lisäksi pientä päänvaivaa aiheutti se, riittääkö lanka. Halusin tehdä huivin Tallinnasta ostamistani villalangoista ja ohjeen piti olla sellainen, ettei lanka lopu kesken. Viimein päädyin hakemaan ohjetta langan perusteella. Sepä rajasikin ohjeiden määrää mukavasti ja huivin malliksi valikoitui Willow Woods Shawl. Langan väri vaihtelee kirkkaasta punaisesta oranssin kautta keltaiseen ja takaisin. Väri on alkanut tuntua omalta, mikä on pieni järkytys, sillä a) se ei ole musta ja b) se ei ole musta. 

Luin ohjeen läpi. Sitten luin sen toiseen kertaan. Ja tekemisen lomassakin sitä lueskelin, enkä kyllä ymmärrä vieläkään, miten tuo reunus neulotaan. Uskon vakaasti, että kun olen viimein siinä vaiheessa, että alan neuloa reunusta, asia jollain mystisellä tavalla valkenee. 

Tänään ehdin jo kokea epätoivon hetkiä huivintekeleen kanssa. Luin ohjeesta seuraavan vaiheen, omasta mielestäni ymmärsin, neuloin ja totesin, että pieleen meni. Purin kerroksen, luin uudestaan ja jälleen meni metsään. Laskin silmukat, jotka täsmäsivät. Kirosin vähän. Hakkasin päätä seinään ja vedin syvään henkeä. Kas kummaa, kun olinkin hypännyt yhden kohdan yli. Siinä vaiheessa oli kuitenkin jo kiire lähteä kotoa, joten en päässyt kokeilemaan, olinko viimein sisäistänyt, mitä oli tarkoitus tehdä. Nyt voin huokaista helpotuksesta, sillä taas sujuu. Ehkä kompastun seuraavaksi siihen reunukseen...

Toivottavasti sinnikkyys palkitaan ja tästä tulee vielä jonain päivänä ihan kokonainen huivi. Malli miellyttää silmää todella paljon. Se on i-ha-na. :)