Äitienpäivän alla

Tyttö on ollut koko viikon ihan täpinöissään lähestyvästä äitienpäivästä. Päiväkodissa on toki askarreltu lahjat jo hyvissä ajoin ja tuolla se keittiössä odottaa huomista, että päästään lähemmin tutkailemaan.

Eilen askarreltiin mummeille kortit/lahjat, joihin idea löytyi Facebookista Lasten kanssa askartelevan ideapankista (josta muuten löytyy hurjasti hyviä vinkkejä). Tämä oli helppo toteuttaa parista vessapaperirullasta. Tyttö valitsi itse värit perhosiin ja liimaili osat yhteen sekä koristeli tarroilla. Perhoset saivat nimetkin: Hymy ja Äkä.

Hymy ja Äkä

Työviikko oli jälleen melko kiireinen ja väsyneenä kotiin tullessa olikin mukava löytää ylläripostia sny:ltä. Kuoresta löytyi hauska Pikku Myy -kortti, jonka sisällä on labyrinttitehtävä ipanalle, sekä kivoja tarroja. Tarrat tulivatkin tarpeeseen, sillä suurin osa olemassa olevista tarroista on nyt liimattu noihin perhosiin. :D Nyt päästään taas askartelemaan lisää. Suuret kiitokset päivän piristyksestä!

Tänään vietän rentouttavaa päivää ihan itsekseni. Aion pyöräyttää jonkun ihanan juustokakun huomiseksi, tehdä käsitöitä ja vain olla möllöttää kaikessa hiljaisuudessa. Ehkä otan päikkäritkin, kun siihen kerrankin on mahdollisuus.

Hauskaa päivää kaikille! :)

Kahvia, kahvia

Tänään on taas marttailtu pitkästä aikaa. Ulkona satoi vettä kaatamalla, joten mikäpä oli askarrellessa mukavassa ja ennen kaikkea samanhenkisessä porukassa. Marttakulmassa oli kuivaa ja lämmintä ja kahviakin sai. :) Tällä kertaa askartelimme kahvipusseista. Luulin keränneeni kunnon läjän pusseja ja kaveri toi mulle niitä töistä, mutta yllätyin, kuinka paljon niitä lopulta tarvitaan. Onneksi sain vielä säkillisen pusseja kotiin, ettei homma tyssää alkuunsa. Nyt sitten kaikki tutut ja kylänmiehet jemmaamaan mulle pusseja, että pääsen harrastamaan.

Pari vuotta sitten olen jossain kerhossa tehnyt kahvipusseista pannunalusen vahtien samalla toisella silmällä, ettei tuolloin alle 2-vuotias ipana tuhraa kaikkea ympärillä olevaa sormivärillä. Sen jälkeen en ole kahvipusseihin koskenut askartelumielessä. Lähtötaso oli siis lähes nollassa. Kahdessa ja puolessa tunnissa sain punottua kolme ruutua.

Sukkapuikot olivat hyvä apu punomiseen, mutta valmiit ruudut aion siirtää puisille varrastikuille odottamaan yhdistämistä. Tehdessä tulee käytettyä sen verran voimaa noiden suikaleiden kiskomiseen, että puiset tikut saattaisivat napsahdella poikki.

Ensimmäisenä tavoitteena on tehdä säilytyskori/kassi kaiken maailman mainoksille ja keräyspaperille, jota postiluukusta puskee solkenaan. Toki oveen voisi viimein laittaa myös sen "ei mainoksia" -tarran. Varmasti silti korille olisi käyttöä. Tahtoisin myös oppia kohdistamaan kuvioita jotenkin järkevästi. Nythän nuo ruudut näyttävät melkoiselta sillisalaatilta. Mutta kaikki aikanaan. Jospa ensin ottaisi tekniikan haltuun.

Ompelukonetta en uskalla näihin kahvipussitöihin käyttää, sillä pelkään sen hajoavan. Onneksi on muitakin tapoja yhdistää pussit. Pakko myöntää, etten ehkä ihan heti olisi uskonut innostuvani moisesta puuhasta, mutta näköjään näpertelijä on aina näpertelijä, oli materiaalina mikä tahansa. Uuden oppiminen on mahtavaa!

Pääsiäisaskartelua

En ole koskaan ollut juhlapyhäihminen, mutta lapsen myötä erilaisiin juhliin on tullut uusi ulottuvuus. Etenkin nyt, kun tyttö on jo sen verran iso ja näppärä, että tykkää ja osaa itsekin askarrella, on tullut tehtyä asioita, joita en ole ennen tehnyt. Tänään tehtiin pääsiäisaskarteluja kolmen sukupolven voimin. Äiti tuli illalla kylään ja toi pussillisen askartelutarvikkeita mukanaan (hyvin tuntee tyttärensä, kun tiesi, etten mä ole pistänyt tikkua ristiin asian eteen). 

Muutama päivä sitten törmäsin jossain blogissa (en muista missä) pesukoneessa huovutettuihin pääsiäismuniin. Itse en ole juurikaan huovutusta harrastanut, eikä villaa ollut jemmassa, mutta päätin hyödyntää vironvillan jämiä, sillä niille en ole muutakaan käyttötarkoitusta keksinyt. Ostin eilen pieniä styrox-munia Sinellistä ja löytyipä sukkalaatikosta vanhat sukkiksetkin, joten pääsin heti testaamaan ideaa.

Kieputin lankaa paksun kerroksen styrox-munan ympärille ja sujautin sukkahousuihin. Väliin tein solmut, ettei lanka päässyt purkaantumaan. Toki langan pään pujottelin päällimmäisen kerroksen sisään, ettei jää repsottamaan. En ollut täysin varma, missä lämpötilassa näitä pitäisi pyörittää, joten laitoin varmuudeksi 60 asteen pesuun muutaman pyyhkeen kanssa. 

Villalla olisi varmasti saanut tasaisemman pinnan, mutta aika hauskoilta nuokin näyttävät. Sen verran sorminäppäryyttä langan kieputtaminen vaati, ettei kolmevee näitä saanut tehtyä, vaikka sinnikkäästi yrittikin. Tyttö keskittyikin sitten mummin avustuksella tipujen askarteluun. Niitäkin syntyi kokonainen perhe. Nyt kun tämä harvapäinen äiti muistaisi vielä pistää rairuohot kasvamaan, niin siinähän sitä alkaisi olla koristusta kerrakseen. Viime pääsiäiseltä taitaa vielä pari tipuakin olla edustuskunnossa. Neiti tuppasi pihistämään niitä omaan huoneeseensa ja lopputuloksena oli muutama nuhjaantunut tipun tapainen.