sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Ikuisuussäärystimet ja keväinen yleisjumi


Taisi olla viime talvena, kun lupauduin neulomaan kahdet säärystimet. Ensimmäiset valmistuivatkin parissa päivässä. Toisiin meni jonkin verran pidempään. Jos tarkkoja ollaan, niin noin vuoden verran. Toiveena oli palmikkosäärystimet ja kunnianhimoisesti suunnittelin tekeväni kelttiläistä palmikkoa suht ohuella langalla. Voi taivas! Kyllä meinasi elämänhalu kadota sen mallin kanssa. Lisäksi pieni apulainen kävi nykimässä pari puikkoa irti ja ehkä vähän purkamassakin. Lanka oli tuhannen solmussa ja mut oli pakotettu turvautumaan suunnitelmaan B.

Nyt säärystimet ovat viimein valmiit. Malli löytyi hieman yllättäen Yhteishyvän sivuilta. Helppo ja kiva mallihan tämä sitten viimein oli, kun sai tehtyä.

Malli: Säärystimet palmikkoneuleella
Lanka: Drops Big Delight, 120 g
Puikot: 5 mm
Paksuilla puikoilla neulomisessa on puolensa. Valmista tulee toki nopeasti, mutta omiin käsiin paksut puikot ovat todella raskaat. Ehdottomasti parhaat puikot tähän tarkoitukseen ovatkin KnitPron Spectrat. Mulla on niitä yksi setti ja varjelen sitä kuin aarretta. Niillä on tosi kevyt ja miellyttävä neuloa. Ja puikot ovat myös hauskan näköiset, sillä niistä näkyy läpi.


Viime aikoina on ollut valloillaan pahimman sortin yleisjumi. Ensin ajattelin, että kyseessä on vain neulejumi, mutta kyllä tämä levittyy laajemmalle. Joka kevät on sama tilanne, kun päivä pitenee ja valon myötä tehokkuus vähenee olemattomiin. Kunpa voisi nukkua syksyyn! Parit sukat olen sentään reissuneuleina saanut valmiiksi. Molemmat parit valmistuivat jo tammikuussa, mutta sain ne pääteltyä vasta tänään.

Malli: Pits in a row
Lanka: Nordia Raita-Ville, 103 g
Puikot: 3,5 mm

Malli: Eveliinat
Lanka: Novita 7 veljestä raita, 100 g
Puikot: 3,5 mm


Keskeneräisiä töitä on valtava määrä. Päätinkin keskittyä saamaan ne valmiiksi ja hillitä intoa aloittaa koko ajan uutta. (Myönnettäköön, että ainakin kahdet sukat täytyy aloittaa pikaisesti, jos meinaan saada ne ajoissa valmiiksi.) JyJyn jätin kesken, koska koko homma alkoi maistua puulta. Dekkareiden lukeminen oli paljon antoisampaa kuin uusien neuletöiden tehtailu. Mutta kyllä tämä tästä taas. Ihan niin kuin kaikkina aikaisempinakin keväinä. :)


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Ruusunnuput

Kuten jo aiemmin kerroin, osallistuin jälleen JyJy -haasteeseen. Toistaiseksi yksikään haastekierros ei ole mennyt läpi. Tällä kertaa otinkin uuden lähestymistavan: teen mahdollisimman pitkälle työt valmiiksi ennen kuin aloitan seuraavaa ja pyrin käyttämään varastossa olevia lankoja. Toistaiseksi on mennyt suunnitelmien mukaan. JyJy2017 -lista löytyy täältä.

Olen neulonut ties kuinka monta sukkaparia Niina Laitisen ohjeilla. Malleja on valtava määrä ja valinnanvaikeus on joka kerta suuri. Turkoosi 7 veljestä taipui mielestäni oikein hienosti Ruusunnuput -malliin, vaikka nimi ja väri eivät ehkä kohtaakaan.

Ohje: Ruusunnuput
Lanka: Novita 7 veljestä, 96 g
Puikot: 3 mm
Kolmosen puikoilla neulottuna sukista tuli suurin piirtein kokoa 38. Viime aikoina olen neulonut tarkoituksella sukkia, jotka eivät itselleni mahdu. Nyt lahjoitettavien pussukkaan on valmistunut jo muutama pari. Tänä vuonna ei joulu pääse yllättämään. ;)


Flunssan kourissa kärvistellessä tällaiset helpot ja nopeasti valmistuvat mallit ovat erityisen kivoja. En kuitenkaan osaisi maata tekemättä mitään, vaikka olo on mitä on. Niin kauan kuin kykenen istumaan, kykenen myös neulomaan.


Terveempiä päiviä odottamaan löytyi alennusmyynnistä pari uuttaa käsityökirjaa. (Ok, myönnetään. Tuo sukkakirja ei kyllä tainnut olla alessa.) Tällä hetkellä keskittymiskyky ei riitä uuden oppimiseen, muttaodotan innolla, että pääsen kokeilemaan, osaanko neuloa yksiäkään sukkia uudesta kirjastani.


sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Tähtivirkkausta

En tehnyt varsinaisia uudenvuodenlupauksia, mutta jotain pientä käsitöihin liittyvää kuitenkin. Lupasin opetella vähintään kaksi uutta tekniikkaa vuoden 2017 aikana. Loppiaisen kunniaksi opettelin ensimmäisen: tähtivirkkauksen. Novitan lehdestä olin ohjetta katsonut aiemminkin ja nyt näitä tähtivirkattuja kaulureita on vilahdellut useammassa blogissa sekä Facebook-ryhmissä. Itselläni ei kaulurille ole käyttöä (kuljen ohuessa puuvillahuivissa ja meinaan silti paistua), mutta lapselle kauluri on kätevä. Ja kun sattui vielä löytymään valmiiksi tytön Lankamaailmasta valitsemat langat, niin johan siinä loppui tekosyyt kesken jopa minulta.

Ohje: Tähtivirkattu kauluri
Lanka: Hjerte Alpaca, 90 g
Virkkuukoukku: 3,5 mm
Alpakasta virkattu kauluri on taatusti lämmin ja pehmeä. Lanka oli sen verran ohutta, ettei kaulurista tullut myöskään älyttömän paksu, vaan se mahtuu oikein näppärästi haalarin alle. Napit ovat peräisin Paapolta tilatusta nappilajitelmasta.


Tähtivirkkaus oli lopulta todella helppoa ja ihan hauskaakin. Suoraan sanottuna en ymmärtänyt lehden ohjeesta yhtään mitään. Onneksi Novitalta löytyi myös ohjevideo, jonka avulla homma alkoi viimein luonnistua. Virkkasin 70 x 17 cm kappaleen, josta tuli juuri hyvän kokoinen kauluri 5-vuotiaalle. Hyvä niin, lankaa ei nimittäin olisi ollut enää useampaan raitaan.


Seuraavaksi tekisi mieli opetella haarukkapitsin virkkausta tai kenties jotain koukkuamiseen liittyvää. Eilen kirjakaupan alesta tarttui mukaan koukkuamiskirja, kun kerran halvalla sai. Toisaalta voisin viimein yrittää selättää vetoketjukammon ja opetella vetskarin ompelemisen. Millähän muulla voisi itseään haastaa?

lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016 paketissa

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi on tapana vilkuilla hieman menneisyyteen. Vuoden loppua kohti tahti on selvästi hidastunut, mutta jotain on valmistunut siitä huolimatta. Loppuvuosi on kulunut tiiviisti töissä ja töiden alkamisen huomaa kesän ajan postauksista. Tai lähinnä sitä, ettei niitä juurikaan ole. Kesän käsityöt huipentuvat kolmeen tiskirättiin. :)

Sukkia neulon kaikkein mieluiten ja niitä valmistuukin määrällisesti eniten. Vuoden 2016 sukkasaldo on 15 paria. Yksi pari puuttuu kuvista, sillä se on vielä viimeistelemättä ja kuvaamatta. Omat suosikit ovat ehdottomasti Karmeat joulusukat, jotka menivät joululahjaksi ystävälle. Ensimmäistä kertaa uskaltauduin myös julkaisemaan sukkaohjeen suunnittelemiini Sydän edellä -sukkiin.




Virkattuja ja neulottuja päähineitä valmistui 8 kappaletta. Näistä omia ja lukijoiden suosikkeja olivat selvällä enemmistöllä Wurmit (täällä ja täällä) sekä virkattu pipo (täällä). Eipä pitäisi ainakaan päätä palella. ;)


Marttailu on pysynyt rakkaana harrastuksena. Vuoden aikana ehdittiin kokoontua monta kertaa opettelemaan ja tekemään yhdessä kaikenlaista. Opin koukkuamaan, opetin pitsipallojen ja himmeleiden tekoa ja loppuvuodesta herkuttelimme joulumakeisilla. Intomarttojen myyjäisiin ja arpajaisiin päätyi muutama pitsipallo ja sukkapari.


Käsitöiden lisäksi olen löytänyt lukemisen uudelleen. Vähäisestä vapaa-ajasta kilpailevat nyt puikkojen ja koukkujen lisäksi pohjoismaiset dekkarit. Kummasti aikaa on riittänyt molemmille.


Lukijoita on tullut hurjasti lisää vuoden aikana. Myös blogin Facebook -sivu on tavoittanut monta ihmistä. Jokainen kommentti lämmittää mieltä, joten kiitos niistä kaikista.

Hyvää ja käsitöiden täyttämää uutta vuotta kaikille blogini lukijoille! :)

maanantai 26. joulukuuta 2016

Virkattu pipo

Olen pitänyt virkkaamista aina vähän tylsänä tapana tehdä yhtään mitään. (Ei kyllä ehkä uskoisi, kun katsoo, mitä on viime aikoina tullut tehtyä.) Tämä johtunee siitä, että olen tolkuttoman hidas virkkaaja. Siksipä uudet tekniikat ja tavat tehdä jaksavat yllättää ihan eri tavalla kuin neuloessa. Kohopylväiden virkkaus oli mulle täysin vierasta puuhaa, mutta parin yrityksen ja erehdyksen jälkeen työn jälki alkoi olla jo ihan siedettävää. Opettelin Ihan oikea blogi?:n ohjeen avulla ja sitä voin lämpimästi suositella. Myös pipon ohje on samaisesta blogista.

Ohje: Virkattu kierrekuvioinen myssy
Lanka: Gjestal Janne, 138 g
Virkkuukoukku: 3 mm
Pipoon halusin tekoturkistupsun. Mistä lie moinen idea iski, mutta pakko se oli toteuttaa. Onneksi Paapolta löytyi varastosta muutama tupsu. Ovat ilmeisesti melko suosittuja tällä hetkellä. Gjestalin Janne nimittäin sattui olemaan Lankamaailmassa tarjouksessa ja sitä tarttui mukaan kolmessa eri värissä. Ja kun tupsujakin on kolme, on pipoja tehtövä vielä pari lisää. Olen mestari tekemään väärän kokoisia pipoja, mutta tämä tuntuisi olevan kaikin puolin sopiva. Toivotaan, ettei pipo venähdä pahasti käytössä.


Enää ei puutu kuin lumi ja pakkanen. Tai tulisi edes se pakkanen. Pipoa kuvatessa tuli ihan kiitettävän lämmin, kun ulos vesisateeseen ei houkutellut lähteä. :)

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Ihanan karmeat joulusukat

Minä(kin) ostin Lumi Karmitsan Villit vanttuut & vallattomat villasukat heti kirjan ilmestyttyä. Olin nähnyt muutamia kuvia kirjan malleista ja oikestaan nämä Karmeat joulusukat olivat suurin syy kirjan ostamiseen. Sukat oli pakko neuloa, vaikken itse noin paksuja ja pitkiä villasukkia voikaan käyttää. Niin kovia pakkasia ei olekaan, ettei minulle tulisi pitkissä sukissa armottoman kuuma.

Malli: Karmeat joulusukat (Lumi Karmitsa: Villit vanttuut & vallattomat villasukat)
Lanka: Novita 7 veljestä, 173 g
Puikot: 3,5 mm
Sukkia neuloin pitkään ja tunteella. Pariin kertaan iski tylsistyminen (molemmilla kerroilla kantapään paikkeilla), mutta kaiken kaikkiaan nämä olivat helpot ja hauskat neulottavat. Lankana on Novitan 7 veljestä, joten sukat valmistuivat paksuhkosta langasta melkein itsestään. Langatkin löytyivät valmiiksi omasta varastosta.


On nuo hiippailevat luurangot kyllä niin symppiksiä! Malli iski täysillä, kun en itse ole kovin perinteinen jouluihminen. Mielestäni perinteet on tehty ravisteltaviksi. Sukissa on mukavasti joulun tuntua, mutta tavistontut olisivat jääneet neulomatta.


Kuten jo mainitsinkin, kirjassa on paljon toteuttamisen arvoisia malleja. Kaaviot ovat selkeitä ja ohjeet on kirjoitettu niin, että myös vähäisemmällä kokemuksella saa sukat neulottua. Kirjoneule ei oikeasti ole niin vaikeaa, joten jos nyt mietit, että olisi kiva kokeilla, niin kokeile. Sen voin kertoa, ettei sitä ainakaan yrittämättä opi. ;)


KyJy-listalta sain näiden sukkien myötä rastittua jälleen yhden työn valmiiksi, mutta haasteen kanssa käy tällä kertaa todella nolosti. Uutta yritystä siis keväällä! Nyt tiedän ainakin todella hyvin, millaisella listalla haastetta ei viedä loppuun.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Himmelivillitys

Tein elämäni ensimmäisen himmelin noin vuosi sitten. (Lisää himmelistä voit lukea täältä.) Vielä siinä vaiheessa en tuntenut suurta poltetta askarrella pätkittyjen pillien kanssa yhtään enempää. Mielessä kirveli vuosien takaiset muistot olkihimmelikatastrofista. Kaikki oljet halkeilivat, osat oli mitattu vähän sinne päin ja hermo paloi ennen kuin oli alkuun päästy. Siihen aikaan pillit olivat limsan juomista varten. Pillien helppokäyttöisyys on madaltanut kynnystä niin, että nyt tekisi mieli kokeilla oljista tekemistäkin uudelleen.


Lupauduin pitämään Intomartoille himmeli-illan ja inspiraatioksi lainasin kirjastosta Pirkko Kuuselan Himmelikirjan. Ajatuksena oli lähinnä näyttää kirjasta, miten moneen muotoon himmeli taipuu. Tarkoitus ei ollut itse tehdä tupaa täyteen himmeleitä. Ihastuin kirjan Ansa-kranssiin niin, etten yksinkertaisesti voinut olla kokeilematta. Ohje vaikutti ensilukemalla käsittämättömältä, mutta aukeni tekemisen myötä. Tekeminen oli oikeasti helppoa, kunhan ensin sai pätkittyä pillit noin 200:n samanmittaiseen osaan. Pillien leikkaaminen on se tuskallisin ja puuduttavin osuus. 


Kirjassa kranssin keskellä oli sydämen muotoinen akryylihelmi. Itse en ehtinyt helmiostoksille keskellä viikkoa, joten päätin tehdä samasta kirjasta Maisa-tähtipallon. Jahka ehdin kylille, käyn etsimässä tarkoitukseen sopivia helmiä ja teen toisenkin kranssin. Näitä Sinellin ohuita askartelupillejä on myös saatava lisää. Haluaisin myös esimerkiksi pinkkejä pillejä, jotta saisin tytölle tehtyä hänen toiveidensa mukaisen himmelin. Mistähän niitä kannattaisi etsiä?



Himmelikirja on kyllä mainio! Haluaisin kirjan myös itselleni. Kirjaston kirjasta kun joutuu väistämättä luopumaan ennemmin tai myöhemmin. Kranssi on löytänyt paikkansa keittiön ikkunasta. Olohuoneen valtavaan ikkunaan tekisi mieli tehdä samanlainen suuremmassa koossa. Tällä kranssilla on kokoa 30 x 30 cm. Seuraava kranssi on varmasti vähemmällä pähkäilyllä valmis, eivätkä sivutkaan toivottavasti vingerrä enää kovin pahasti. Aina pitää olla vähän parantamisen varaa. ;)