perjantai 27. helmikuuta 2015

Lankalaihistilanne 2/2015

Niin se helmikuukin otti ja vierähti. Jotenkin tuntui, etten ole saanut helmikuussa mitään aikaan. Totuus oli kuitenkin toinen, kun aloin selata tämän kuun postauksia. On sitä (onneksi) tullut muutakin tehtyä kuin se surullisen kuuluisa matto.

Pientä notkahdusta lankalaihikseen aavistelin tulevan ja se myös tuli. Tässä kuussa olen ostanut lankaa yhteensä 850 g. Mitään heräteostoksia en kuitenkaan tehnyt, kaikille on ollut käyttötarkoitus selvä jo ostaessa. Mutta silti. Näin lyhyt kuukausi ja noin paljon lankaa! Ihan yhtä paljon en ole saanut kulutettua, sillä lankaa on mennyt tässä kuussa 612 g. Tämän lisäksi toki reilut 5 kg ontelokudetta. Sepä oliskin mukavaa ottaa laskuihin mukaan. :D 

Tammikuun tilanne: 10,589 kg
Helmikuussa ostettu: 850 g
Helmikuussa käytetty: -612 g
Lankaa helmikuun lopussa: 10,827 kg

Nyt onkin puikoilla hieman isompi työ. Purin neuletakin, josta ei tullutkaan sitä mitä piti ja aloin neuloa palmikkohupparia. Etukappale on jo valmiina ja takakappaletta aloitettu. Toivottavasti tästä tulee parempi, ettei taas tarvitse purkaa. ;) Takakappaleen neulominen tosin hieman tökkii. Etukappaleeseen verrattuna se on niin kovin tylsä, vain muutama kapea palmikko. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse koko kappaletta neuloa sileää neuletta.


Toivotaan, että tämä valmistuisi maaliskuun aikana, niin ehtisi vielä kevään mittaan käyttääkin. Tilailin kyllä tänään sen verran ison satsin kudetta, että hupparin neulomiseen saattaa tulla luova tauko.

***

Ja nythän mä tajusin, että vasta huomenna on kuun viimeinen päivä. No menkööt, en mä tässä enää ehdi mitään valmiiksi saada, enkä taatusti osta lisää lankaa. ;)

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Uusiks män

Jos olisin supersankari (ja mies), mun supersankarinimi olisi epäilemättä Uusiks Män. Niin monta kertaa olen löytänyt itseni purkamasta valmista tai melkein valmista työtä, kun ei lopputulos ollutkaan riittävän hyvä. Näin kävi myös virkatun maton kanssa. Perjantai-illan kunniaksi tempaisin maton tytön huoneesta ja purin viimeiset 8 kerrosta.

Viikon verran uskottelin itselleni, että kyllä se reuna siitä oikenee, kun oikein venyttää ja vähän siinä sivussa höyryttää. Juu ei se oiennut. Ja mihinkäs ne mutkat siitä olisivat hävinneet, kun silmukoita oli liikaa. Maton reuna pisti silmään joka kerta, kun olin tytön huoneessa. Yrityksen ja erehdyksen kautta meni siis tämänkin ohjeen muokkaaminen. Mutta kannatti nähdä ensin purkamisen ja sitten uudelleen virkkaamisen vaiva. Vähensin silmukoita reilulla kädellä ja nyt reuna ei enää hulmua, eikä siihen kompastu. Lentävästä matosta tuli tavis.

Matto ennen purkamista (päivänvalossa) ja korjaavien toimenpiteiden jälkeen (aamuhämärässä)
Toivottavasti opin tästä jotakin. Ensi kerralla paremmin, eikös juu.

Seuraavaksi taidan purkaa jo pitkään tekeillä olleen (ja melkein valmiin) Sylvin, josta tuli yhtä pitkä kuin leveä. Tai pikemminkin lyhyt ja leveä. Siinäkin on jo hihat kiinni, mutta tiedän, etten tule sitä koskaan käyttämään. Jos joku tietää jonkun kivan neuletakin ohjeen, johon Novitan Isoveli soveltuu paremmin ilman sen suurempia muokkauksia (en ilmeisesti ole niissä mitenkään erityisen lahjakas), niin vinkit ovat tervetulleita. Lankaa nimittäin on monen monituista kerää, enkä sille muutakaan käyttöä näin äkkiseltään keksi.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Tytön kirjoneulepipo

Vaikka neulon käytännössä kaiken aikaa, ei tytöllä ollut ainuttakaan kunnon pipoa. Kypäräpipon kanssa on porskutettu pari talvea, mutta sekin alkaa jäädä pieneksi. Lumiosta neuloin viime talvena pipon, mutta siinä on järkyttävän iso tupsu ja pipo on siitä syystä hieman epäkäytännöllinen. Halusin sellaisen päähineen, jota voi käyttää luistelukypärän alla, hiihtäessä ja muissa talvitouhuissa. Siispä tähän pipoon ei tullut tupsua.

Malli on jälleen kirjasta Norsk Strikk. Ihastuin tähän malliin jo ensimmäisellä silmäilykerralla ja (pohjattomasta) lankavarastosta sattui löytymään sopivan ohutta merinoa ihanissa väreissä. Kirjassa oli ohje vain naisen ja miehen pipoon, joten valitsin hieman ohuemman langan ja pienemmät puikot. Päässä kyllä kaikui äidin sanat "tee aina mallitilkku ja laske silmukat siitä", mutta enpä tällä(kään) kertaa sitä tehnyt. Neuloin ja toivoin parasta. Hyvä tuli. Eipä kyllä olisi ollut mahdollistakaan sovittaa pipoa kesken kaiken, sillä neuloin pipon sukkapuikoilla. Tästä syystä en varmaan kovin tiuhaan pipoja tee. Tosin alun jälkeen pipoa oli oikein mukava neuloa, vaikka puikot olivatkin hieman täynnä. Omat pipot voin hyvin neuloa 60 cm pyöröillä, mutta lapsen pipoon pitäisi olla vielä lyhyemmät pyöröt. 

Malli: Lue med valknutemønster (Karen Marie Vinje: Norsk Strikk)
Lanka: Viking Baby Ull v.pun. 29 g ja Mondial Ciao ruskea 16 g
Puikot: 2 mm ja 3 mm
Ruskean Mondial Ciao -langan olen saanut muutaman vuoden takaisella Sny-kierroksella ja siitä oli yhdet sukat neulottu. Lankaa jäi 7 g, joten riitti mainiosti. Mutta onpa kyllä aivan ihanan tuntuinen lanka! Yritin googlettaa, mutten onnistunut löytämään, mistä sitä saisi ostaa. Ja nimenomaan yksivärisenä sitä tahtoisin, jotain pätkävärjättyjä olisi löytynyt. 



Kirjoneuleet ovat nyt näköjään vieneet mennessään. Tällä hetkellä ei ole puikoilla mitään, enkä oikein osaa olla. Täytyy alkaa etsiä sopivaa mallia. Kovasti tahtoisin neuloa itselleni neuletakin jostain kirjassa olleesta ihanasta ohjeesta, mutta ihan niin mittava lankavarasto ei ole, että se tältä istumalta onnistuisi.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kirjoneulesäärystimet

Norjassa asuva ystäväni pyysi minua jo ennen joulua neulomaan säärystimet. Toiveena oli "joku kiva norjalainen kuvio". Joulun alla oli sen verran kiirettä, etten ehtinyt asiaan suuremmin paneutua, eikä sopivaa kuviotakaan tuntunut löytyvän millään. Ostettuani kirjan verran norjalaisia neuleohjeita alkoi tämäkin projekti edistyä. Lähetin ystävälleni kuvat muutamasta sukkamallista ja hän valitsi säärystimiinsä kuvion niiden perusteella. 

Aikaisemman kirjoneuleeni ovat olleet hieman suurempia kuvioita (lähinnä pääkalloja) ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuvio oli hieman sirompi. Vielä on työstämistä noissa yksittäisten silmukoiden muodostamissa kuvioissa, että niistä saa siistin näköiset.Ystäväni on nähnyt jo kuvan valmiista säärystimistä ja oli mielissään. Seuraavaksi nämä lähtevät postin mukana kohti Norjaa.

Malli: Valdreskofta (Karen Marie Vinje: Norsk Strikk)
Lanka: Novita Nalle luonnonvalkoinen (68 g) ja musta (19 g)
Puikot: 3,5 mm

Itselle iskee lähes aina kirjoneuleiden kanssa pieni epätoivo kesken työn. Jälki on epäsiistiä ja mutkaista, koko neule näyttää siltä kuin se olisi lojunut viikkotolkulla pyykkikorin pohjalla. Otinkin muistutukseni itselleni ennen- ja jälkeen -kuvat säärystimen toisesta puolesta, joka kapeiden pystyraitojen vuoksi näytti todella hurjalta ennen viimeistelyä. Kuvassa toista säärystintä on jo käsin venytelty, koska halusin laittaa ystävälleni edes jotenkin siedettävän kuvan väliaikatietona. Toinen säärystin on tullut suoraan puikoilta, eikä sille ole tehty mitään. Vieressä on kuva venyttelyn ja höyrytyksen jälkeen. Ehkä ensi kerralla voin katsoa tätä kuvaa ja todeta, ettei keskeneräistä työtä pidä tuomita. (Tässä vaiheessa on myös mukava huomata kuvasta, että toisen säärystimen kuviossa on pieni virhe. Jään miettimään, puranko vai en.)


Seuraava työ tulee olemaan samasta kirjasta. Katsotaan nyt, kuinka sen kanssa käy, mutta ainakin yritän muokata naisten pipon mallista tytön päähän sopivaa. 

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Virkattu kori lastenhuoneeseen

Tytön huoneeseen virkatusta matosta jäi noin 1,5 kg ontelokudetta jäljelle, joten niistä sai vielä virkattua leluille korin. Itse asiassa niistä saa vielä toisenkin korin, mutta nyt on tullut virkattua niin paljon, että koko homma hieman tökkii. Siispä neulon välillä jotain ja jatkan virkkaushommia myöhemmin. 

Kori on virkattu Molla Millsin Virkkurin ohjeen perusteella hieman muokaten. Pohjan halkaisija on 25 cm ja korilla on korkeutta 20 cm. Kudetta kului yhteensä hieman päälle 700 g, joten toiseen samanlaiseen riittää mainiosti. Vinoraidat virkkasin 4 silmukan levyisiksi. Innostuin vinoraitojen virkkaamisesta puhelinpussin myötä. Ne ovat mielestäni helpot tehdä ja näyttävät hyvältä.


Tyttö ei osannut päättää, mitä koriin voisi laittaa. Mitään kovin pientä sälää ei ole vielä ehtinyt kertyä, mutta koriin mahtuu vähän isompaakin tavaraa. Tällä hetkellä kori toimii kotina eilen kirpparilta löytyneelle Tau-nallelle, josta tuli oitis tytön kallein aarre.


Tänään oli tarkoitus käydä testaamassa tytön uusia suksia ja käydä pulkkailemassa laskiaisen kunniaksi. Suunnitelmat menivät uusiksi, kun kärvistelin puoli yötä migreenin kourissa ja koko päivän on ollut niin hutera olo, etten uskaltanut kirkkaaseen auringonpaisteeseen lähteä. Siispä keskityimme laskiaispullien leivontaan ja syömiseen. Tyttö halusi pullansa ilman kermavaahtoa. Kuulemma hillokin oli turhaan pilaamassa hyvää pullaa. :D Iltaa kohti oma olo on alkanut kohentua. Toivottavasti huomiseen mennessä tässä oltaisiin jo täydessä iskussa. 


Hauskaa laskiaista! :)

lauantai 14. helmikuuta 2015

Sukkia, sukkia

"Raitoja kaikki käyttävät, niissä on tyyliä, hyvältä näyttävät", hokee 3-vuotias tyttäreni tämän tästä. Hokema on peräisin tytön suosikkikirjasta "Albin ja merkillinen sateenvarjo". Raidoista pidän itsekin. En niinkään omissa vaatteissani, mutta lapsen vaatteissa sitäkin enemmän. Ja tietenkin villasukissa.

Facebookin Käsityöblogit -ryhmässä oli helmikuun haasteena jämälangat ja jämäkankaat käyttöön. Olin jo pitkään ajatellut tehdä itselleni sukat jämälangoista (joita on paljon, etenkin seiskaveikkaa) ja sukat olivat jo puikoilla, kun haasteen bongasin. Raidalliset sukat olivat luonnollinen vaihtoehto. Ainoat raidalliset sukkani ovat Novitan raitalangasta ja mua häiritsee ihan suunnattomasti, etteivät raidat ole säännölliset. No nyt ovat. :)

Sukkiin on käytetty tummanruskeaa seiskaveikkaa ja vihreä lanka on muistaakseni polkkaa (seiskaveikkaa sekin). Molemmat kerät ovat kulkeneet mukana pitkään ja polkasta tehdyt sukat ovat jo kuluneet puhki. Ruskeasta olen neulonut itselleni vuosia sitten hupparin.

Jämälankasukat, perusmalli
Lanka: 7 veljestä + 7 veljestä polkka, 110 g
Puikot: 3,5 mm
Oli mukava neuloa pitkästä aikaa perussukkia. Raidoitus teki neulomisesta hauskempaa, yksiväriset kun tuppaavat olemaan hieman tylsiä. En siis osannut lopettaa ensimmäiseen pariin. En erityisemmin vietä ystävänpäivää, mutta onhan se hyvä syy muistaa ystäviä jollain mukavalla yllätyksellä. Niinpä neuloin ystäväperheelle sukat ja lähetin yllärinä postissa. Lasten sukkien koot arvioin ja toivoin parasta. En viitsinyt kysyä lasten jalkojen kokoa, jottei yllätys paljastuisi. ;) Myös näihin sukkiin on käytetty pääosin jämälankoja. Ainoastaan miehen sukissa oleva sininen oli iskemätön kerä.

Koko perheen perussukat
Lanka: 7 veljestä, miehen sukat 128 g, naisen sukat 95 g, tytön sukat 54 g ja pojan sukat 43 g
Puikot: 3,5 mm
Nyt on työn alla lelukori lapsen huoneeseen matosta jääneistä kuteista. Maton ja lelukorin jälkeen onkin mukava palata jälleen neuleiden ääreen. Seuraavana ovat vuorossa säärystimet - ystävälle, kuinkas muutenkaan. :)

perjantai 13. helmikuuta 2015

Virkattu matto pienen prinsessan huoneeseen

Ollaan asuttu tässä asunnossa kohta kaksi vuotta ja koko sen ajan olen haaveillut, että vielä jonakin päivänä virkkaan tytön huoneeseen maton. Huoneessa oli monta vuotta vanha pyöreä bukleematto, joka oli halkaisijaltaan 2 metriä. Huone on iso, mutta matto oli siitä huolimatta hieman liian suuri ja kaiken lisäksi vuosien saatossa kissojen repimä (joku muisto niistäkin eläimistä jäi, vaikka ollaan jouduttu lemmikeistä luopumaan).

Aloitin mattoa 10.2. järjestetyssä Intomartat ry:n matonvirkkausillassa. Kovin paljon en illan mittaan aikaan saanut, sillä siinä höpöttäessä tein pienen laskuvirheen heti alkumetreillä ja purin maton. Ihan pelkän kerän kanssa en kuitenkaan joutunut kotiin tulemaan. :)


Suunnitelmissa oli tehdä matto, joka on halkaisijaltaan n. 150-160 cm. Aiemmin olen tehnyt vain pienempiä mattoja, joissa halkaisija on metrin molemmin puolin. Näin ison maton virkkaaminen vaati hieman järjestelyjä, jotta en saisi hartioita ihan totaaliseen jumiin. Istuin tyylikkäästi jalat sohvapöydällä ja matto jalkojen päällä. Tämä olikin aika toimiva järjestely, sillä isoa mattoa pystyi pyörittelemään jaloilla, eikä tarvinut käsin kiskoa. Nyt on kyllä nilkat aika kipeät. :D


Mallina käytin Lankavan Aura-maton ohjetta, jota muokkasin hieman suuremmaksi. (Sama ohje löytyy Suuri Käsityö -lehdestä 1/2012 nimellä Kehrä-matto.) Tummanpunaisen ontelokuteen olen ostanut marraskuussa Karnaluksista, pinkin ja vaaleanpunaisen tilasin samasta paikasta myöhemmin. Maton halkaisija on 152 cm ja painoa on noin 4,5 kg. Olin varannut kudetta 6 kg, joten jäljelle jäi vielä sen verran, että voin virkata samoista väreistä lelukorin.

Malli: Aura (Lankava)
Virkattu ontelokuteesta 10 mm koukulla
Maton reuna kupruilee vielä hieman. Ei tosin läheskään niin paljon kuin vielä hetki sitten. Sain pienen hetken pingotettua mattoa lelulaatikoiden avulla, mutta pienen pyörremyrskyn kotiuduttua luovuin ajatuksesta. Yritän uudellen, kun tyttö ei ole kotona. ;) Kuvasta maton kokoa on vaikea hahmottaa ja se näyttää jotenkin onnettoman pieneltä. :)


Maton virkkaaminen on siitä hauskaa puuhaa, että valmista tulee nopeasti. Tämäkin matto valmistui neljässä päivässä. Itsekin olen hieman yllättynyt. Omasta makuuhuoneestani vielä matto puuttuu, joten sen otan työn alle, kunhan saan hankittua lisää kudetta. Tuo tummanpunainen kude oli hankittu makkarin mattoa varten, mutta toisin kävi. Ehkä haluankin ennemmin ruskean maton. Myös olohuoneeseen tarvittaisiin uusi matto... Tuleekohan tästä koskaan loppua? 

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Puhelinpussi ja jättimäinen tuubi

Jotain on helmikuussa valmistunutkin, vaikka osa valmistuneista kuuluu vielä hys-hys -ryhmään, eikä niistä sovi täällä huudella. :)

Olen pitkään kytännyt kirjastosta Molla Millsin Virkkuria. Kirja oli kovin suosittu ja koko ajan lainassa, joten viimein varasin sen ja eilen kävin kirjastosta hakemassa. Oi ja voi! Siinähän oli vaikka kuinka monta kokeilemisen arvoista ohjetta! Suurin syy kirjan lainaamiseen oli maton ohjeen metsästys. En kuitenkaan kumpaakaan kirjan mattoa osannut kuvitella lastenhuoneeseen, joten pysyn aiemmassa suunnitelmassa.

Meillä on lapsi ollut kuumeessa jo pari päivää, joten tänäänkään ei ollut ulos mitään asiaa. Aamulla otinkin heti kokeiluun Virkkurista puhelimen suojapussin ohjeen. Lankana käytin Novitan Miamia, sillä sitä on jämäkeriä monessa värissä. En osannut arvioida, kuinka paljon lankaa pussiin menee, joten valitsin värit sen mukaan, ettei ainakaan pitäisi loppua kesken. Musta ja pinkki siis. Ihan kiva yhdistelmä. :) Ja taas on jämälankoja vähän vähemmän.

Ohje: Virkkuri (Molla Mills), puhelinpussi
Lanka: Novita Miami 26 g
Virkkuukoukku 3,5 mm
En ole koskaan aiemmin virkannut kahdella värillä ja alkuun purin ekat kerrokset pariinkin otteeseen, että sain silmukkamäärän kohdilleen. Kirjan ohjeet olivat hyviä ja selkeitä ja epäilen, että tästä tulee mulle uusi villitys. Näin jälkikäteen ajateltuna oli kyllä virhe tehdä ensimmäinen kerros pelkästään pinkillä, mutta ensi kerralla olen tässä asiassa viisaampi.

Viikko sitten sain viimein valmiiksi myös jo kauan puikoilla olleen jättimäisen tuubihuivin kaverille. Tuubilla oli sen verran kokoa, että arvioin langan määrän alakanttiin ja se loppui kesken. Nopeastihan se sitten valmistuikin, kun lisäkerä saapui postissa. :) Tuubin ympärysmitta on 2 metriä ja korkeus 77 cm. Lankaa meni melkein kaikki 4 kerää. Sen verran jäi tähteeksi, että ehkä sillä olisi vielä yhden kerroksen neulonut, mutta en uskaltanut jättää liian hilkulle. Mohairia ei kuitenkaan ole mitenkään miellyttävää purkaa. ;)

Ohje omasta päästä kaverin toiveiden mukaan
Lanka: Alize Mohair Classic, vajaa 400 g
Puikot: 6 mm
Jo alkuvaiheessa pohdin ja pähkäilin, miten saan pääteltyä yläreunan mahdollisimman joustavasti, ettei se kiristä. Löysin Lankakomeron ohjeen joustavaan päättelyyn ja pääsin mieleiseen lopputulokseen. Tuota ohjetta tulen käyttämään jatkossakin.

Nyt siirryn hetkeksi hys-hys -projektien pariin. Ylihuomenna on kauan odotettu matonvirkkausilta ja pääsen viimein aloittamaan mattoa. Teki mieli ottaa varaslähtö, mutta ehkä maltan vielä hetken. :D Pari kiloa ontelokudettakin olisi vielä kerittävänä.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Rakkaudesta Norjaan

Oi ja voi, tänään oli hyvä postipäivä. Viime viikolla yritin etsiä netistä erilaisia norjalaisia neulemalleja ja törmäsin mielenkiintoiseen kirjaan. Adlibrikseltä sen sai tilattua suht edullisesti, joten kävin tuumasta toimeen ja tänään kirja saapui postissa. Olen rakastunut. :) Kirjat ovat muutenkin olleet aina mun heikkouteni, etenkin neulekirjat. Niitä on melkoinen kokoelma, mutta tämä on aivan ainutlaatuinen.

Karen Marie Vinje: Norsk Strikk - fra tradisjonsrike klassikere til moderne design

Kirja on norjankielinen ja oma kielitaito on siltä osin hieman ruosteessa, sillä Norjassa vietetystä ajasta on jo yli kymmenen vuotta, enkä ole koskaan neulonut norjankielisestä ohjeesta. Mutta sen verran silmäilin ohjeita, ettei niitä mitenkään mahdotonta ole toteuttaa. Ja varmasti jostain löytyy hyvä norja-englanti -neulesanasto. Pitänee kysäistä norjalaiselta neulomista harrastavalta ystävältä vinkkejä ja apua lyhenteiden kääntämiseen.

Toinen Norjassa asuva ystäväni pyysi jo aikaa sitten neulomaan säärystimet "jollain kivalla perinteisellä norjalaisella kuviolla". Sitä ollaan tässä nyt sitten yhdessä yritetty etsiä ja nyt se löytyi. :) Alla olevat sukat olivat heti sellaiset, jotka saatoin kuvitella ystävälleni ja hän itsekin tykästyi malliin. Varmasti kuvio toimii hyvin myös säärystimissä.


Nämä sukat ja lapaset puolestaan suorastaan kirkuvat mun nimeä. Edelleenkään en ymmärrä, miksi haluan itselleni tehdä lapasia, sillä en juurikaan käytä niitä, mutta näistä en varmasti pääse yli. Pakko tehdä. Ei auta mikään.


Ja miten sattuikaan, että juuri tänään kävin heti aamusta lankakaupassa etsimässä lisää keltaista ja sinistä lankaa kätyri-lapasiin ja heräteostona mukaan tarttui muutama kerä Regiaa. Kyllä vain nuo sukat ja lapaset näyttäisivät hyvältä puna-mustana. ;)


Nyt pitäisi enää päättää, mistä aloitan. Reiluinta olisi neuloa ne ystävän säärystimet ensin, sillä hän on vuosien mittaan muistanut minua useilla ihanilla yllätyksillä (lempisuklaatani ei Suomesta saa, ei ainakaan näin pienestä kaupungista...) ja olisi korkea aika tehdä vastapalvelus. Mutta eiköhän tässä mene loppupäivä kirjaa hypistellessä. :)

Niin joo, olihan tuossa kirjasa muutama ihana tunikakin, mutta niiden aika ei ole vielä. Katsotaan niitä sitten ensi talvena. ;)