Muutto on ihmisen parasta aikaa

... tai sitten ei. Viimeiset pari viikkoa olen pähkäillyt muuttoon liittyviä asioita. Siivoilin uutta asuntoa innoissani ja mietin siinä samalla, millaiset verhot ja matot sinne laittaisin. Sitten omasta makuuhuoneestani paljastuikin sen verran ikävä yllätys, että moppi jäi siihen paikkaan ja marssin kämpästä ulos inhotuksen ja raivon vallassa. Edellisellä asukkaalla oli kuin olikin ollut koira, eikä edes ihan sisäsiisti sellainen. Makuuhuoneen seinät, ovet ja karmit oli ruikittu todella huolella. Jopa pistorasia oli kauttaaltaan keltainen. Yök! Eniten mua taisi harmittaa se, että makuuhuoneessa oli tosi kaunis tapetti, jonka mukaan olin jo ehtinyt hankkia päiväpeiton. Mutta koska tyttö on allerginen eläimille, ajatus siitä, että kämpässä on oleskellut ruikkiva koira, oli todella vastenmielinen. Näin jo sieluni silmin, millainen sairastelukierre muutosta taas alkaa.

Onneksi vuokranantaja otti heti asiakseen hoitaa asian kuntoon. Nyt tapetit on vaihdettu puhtaisiin (eikä tapetin värikään vaihtunut, jee!) sekä listat, seinät ja koiran järsimät karmit on siistitty. Voin taas hyvillä mielin alkaa keskittyä muuton järjestelyyn. Vähän vielä ällöttää, mutta ehkä se helpottaa, kun on vielä kertaalleen pessyt lattiat ja pyyhkinyt ovet jolla todella ärtsyllä pesuaineella. ;)

Kiireistä huolimatta olen saanut jotain käsitöitäkin tehtyä. Olen haaveillut ET-kesäkassista jo tovin. Tuntui vain, ettei koskaan ole aikaa aloittaa. Mutta KyJyn myötä olen saanut aloitettua jo monta sellaista projektia, jotka olen mielessäni siirtänyt hamaan tulevaisuuteen. Niinpä tämäkin kassi valmistui. Väri yllätti itsenikin. En ole koskaan tykännyt vihreästä ja niin vain nuo vihreät Kotiväki-kerät hyppäsivät ostoskärryyn.

Malli: ET-kesäkassi
Lanka: Novita Kotiväki, 135 g
Virkkuukoukku: 2 mm

Kassista tuli viides valmistunut KyJy-työ.

Seuraavat työ onkin jo hyvässä vauhdissa. Tytön Horatio and Oren -lapaset ovat toista peukaloa vaille valmiit ja itselle pitäisi neuloa samanlaiset kaveriksi. Tytön lapasiin ei kulunut lankaa ihan vaadittavaa määrää, joten päätin tehdä pöllösetin molemmille.

Huomenna on viimein ne kauan odotetut kummipojan rippijuhlat. Mekko onnistui (onneksi) mielestäni hyvin ja se näyttää päällä oikein kivalta. Henkarissa tuo nyt ei kovin kummoiselta näytäkään. :D Mutta kangas on ihana ja helma mukavan heiluvainen.

Mekko on melkoinen kaavojen yhdistelyn sekamelska, mutta lopputulos yllätti positiivisesti.

Kaikki on vinksin vonksin (tai ainakin kesken)

Ennen olin vahvasti sitä mieltä, että teen yhden homman loppuun ja aloitan vasta sitten seuraavan. Jossain vaiheessa kaikki kääntyi päälaelleen. Tälläkin hetkellä on kesken kolme virkkuuta ja yhdet sukat pitäisi aloittaa mitä pikimmin. Voi huokaus! Ja kun keskeneräisiä tulee tätä tahtia, on selvää, ettei mistään tule kovin nopeasti valmista.

Viime viikonloppuna käytiin pyörimässä messuilla ja sieltä sain vielä lisää ideoita toteutettavaksi. Niitä kyllä pää pursuilee jo ennestään. Lapsimessuilla en ole ennen käynytkään, joten odotin niitä mielenkiinnolla, enkä joutunut pettymään toisin kuin kädentaitomessuihin. En päässyt edes hypistelemään lankaa, höh! Onneksi ei kuitenkaan tarvinut kotiutua tyhjin käsin. Tytölle löytyi tuliaisiksi kesämekko ja kankaitakin päätyi ostoskassiin. 

Löysin messuilta aivan ihanaa kärpässienitrikoota. Vaikka kuosi on kieltämättä melko syksyinen, ompelin siitä kesämekon Ottobren Princess Castle -kaavalla. Tyttö on aivan ihastunut uuteen mekkoonsa ja se on ollut tällä viikolla käytössä jo kahdesti. Tätäkin tehdessä opin taas pari asiaa kantapään kautta, enkä uskaltanut mitään taskuja alkaa värkkäämään, mutta lopputulos on taas vähän siistimpi ja parempi kuin edellisissä ompeluissa. 

Ensimmäistä kertaa ostin myös itseäni ajatellen kangasta. Nyt puuttuu enää joku simppeli tunikan tai trikoomekon kaava. Toivottavasti saan aikaan jotain sellaista, mitä kehtaan käyttää julkisestikin. Tulee muuten melko tyyris kotivaate.

***

Ja näköjään meni kuvatkin vinksin vonksin. Ei asetu oikeille paikoilleen, ei. Yritän nyt sitte vain elää tän kanssa.

Pikkuneidin neulemekko

Reilu vuosi sitten olin aikeissa virkata itselleni tunikan. Langatkin sitä varten oli jo tilattuna. Ja sitten kävi niin, että langat unohtuivat kaapin uumeniin ja oikeastaan se tunikakaan ei tuntunut enää kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Lanka oli niin ihanan pehmeää ja miellyttävän tuntuista, että päätin neuloa tytölle niistä jotain. Neuletakki piti tehdä, mutta mieluinen malli tuntui olevan kiven alla. Mekko siitä sitten tuli.

Lanka: Debbie Bliss Bella (85 % puuvilla, 10 % silkki, 5 % kashmir), 325 g
Puikot 3,5 mm
Malli: Novita Ipana

Omasta mielestäni väri on kaunis. Näytin mekkoa 3-vuotiaalle ennen hihojen kiinnitystä ja tuomiona oli varovainen: "Äiti, saako sitä sanoa rumaksi?". Myönnettäköön, että siinä vaiheessa mekko tuskin vielä mekolta tytön silmään näytti ja langanpätkiä roikkui siellä täällä. 

Uskon hihojen ja satiininauhan pelastaneen aika paljon, sillä innoissaan tyttö puki mekon päälle heti aamusta, jotta pääsee mummille sitä esittelemään. :) Mekko on neulottu koon 110 mukaan, mutta melko lyhyt se on. Sen verran reilun kokoinen on kuitenkin, että on varmasti käytössä melko pitkään. Siis niin pitkään kuin lastenvaatteet yleensä voivat olla. Itse tykkään tehdä ennemmin reilulla mitoituksella, sillä käyttäjiä meillä on vain yksi ja vaikka vaatteiden tekeminen hauskaa puuhaa onkin, olisi ihan kiva, jos niille olisi käyttöä useamminkin kuin kerran. 

Heti aamusta suuntasimme mummilaan ja tyttö pääsi mummin kanssa askartelemaan. Kovasti on tyttö viehtynyt lankoihin ja tälläkin kertaa omi mummilta lankakerän omaan käyttöönsä. 

Käsitöitä

Tyttö veteli lankaa toisesta ja mummi toisesta päästä kerää. Jonkinlaisella yhteistyöllä saivat aikaan Herra Pöllön. Ihan simppeliä ötökän toteuttaminen ei ollut, sillä lanka viiletti välillä toisessa päässä taloa, sotkeutui monoihin ja polttopuihin. Mutta mieluinen kaveri saatiin seuraksi kotimatkalle.

Melko pitkällä tätä vuotta on päästy ilman lankaostoksia, mutta eilen tuli pakottava tarve ostaa lankaa tytön lapasiin. Polte idean toteuttamiseen oli niin kova, ettei sen kanssa auttanut jäädä odottamaan maanantaita ja lankakauppojen aukeamista. Prisman valikoimiin oli siis tyytyminen. Ei ollutkaan mikään helppo homma löytää lankaa, jota saa sekä sinisenä että keltaisena. Regian Active oli ainoa, jota oli saatavilla molemmissa väreissä. Keltainen on hieman likaisen näköinen jo valmiiksi, mutta se tuskin lapsen lapasissa haittaa. Ne kyllä likaantuvat kuitenkin. ;)

Kesä talven keskellä

Lainasin eilen kirjastosta Mekkotehdas-kirjan. Nyt haluan sen kirjan omaksi. :D Aloittelevalle ompelijalle ohjeet olivat selkeitä ja kirjassa oli valtavasti toteuttamiskelpoisia malleja. Ensimmäiseksi ommeltavaksi mekoksi valikoitui Matleena. Mekko on ommeltu vanhoista tyynyliinoista, kaarrokkeiden vuorit ovat vanhasta lakanasta ja napit kaapin perukoille hautautuneesta ikivanhasta pyjamasta (josta siitäkin olisi tarkoitus saada flanellit hyötykäyttöön, kunhan sopiva malli löytyy). 

Parannettavaa löytyy aina, mutta itse olen lopputulokseen tyytyväinen. Viimein tyttö sai jotain lempivärissään, keltaisessa. :)

Harmi, että molemmat tyynyliinat menivät mekkoon ja vain pieni kaistale kangasta jäi jäljelle. Olisin halunnut tehdä vielä mekkoon sopivan lätsän kesäksi. Mutta onhan tuolla vielä muita kuoseja jäljellä. Ties mitä näistä tulee vielä keksittyä. :)