Pääsiäisaskartelua

En ole koskaan ollut juhlapyhäihminen, mutta lapsen myötä erilaisiin juhliin on tullut uusi ulottuvuus. Etenkin nyt, kun tyttö on jo sen verran iso ja näppärä, että tykkää ja osaa itsekin askarrella, on tullut tehtyä asioita, joita en ole ennen tehnyt. Tänään tehtiin pääsiäisaskarteluja kolmen sukupolven voimin. Äiti tuli illalla kylään ja toi pussillisen askartelutarvikkeita mukanaan (hyvin tuntee tyttärensä, kun tiesi, etten mä ole pistänyt tikkua ristiin asian eteen). 

Muutama päivä sitten törmäsin jossain blogissa (en muista missä) pesukoneessa huovutettuihin pääsiäismuniin. Itse en ole juurikaan huovutusta harrastanut, eikä villaa ollut jemmassa, mutta päätin hyödyntää vironvillan jämiä, sillä niille en ole muutakaan käyttötarkoitusta keksinyt. Ostin eilen pieniä styrox-munia Sinellistä ja löytyipä sukkalaatikosta vanhat sukkiksetkin, joten pääsin heti testaamaan ideaa.

Kieputin lankaa paksun kerroksen styrox-munan ympärille ja sujautin sukkahousuihin. Väliin tein solmut, ettei lanka päässyt purkaantumaan. Toki langan pään pujottelin päällimmäisen kerroksen sisään, ettei jää repsottamaan. En ollut täysin varma, missä lämpötilassa näitä pitäisi pyörittää, joten laitoin varmuudeksi 60 asteen pesuun muutaman pyyhkeen kanssa. 

Villalla olisi varmasti saanut tasaisemman pinnan, mutta aika hauskoilta nuokin näyttävät. Sen verran sorminäppäryyttä langan kieputtaminen vaati, ettei kolmevee näitä saanut tehtyä, vaikka sinnikkäästi yrittikin. Tyttö keskittyikin sitten mummin avustuksella tipujen askarteluun. Niitäkin syntyi kokonainen perhe. Nyt kun tämä harvapäinen äiti muistaisi vielä pistää rairuohot kasvamaan, niin siinähän sitä alkaisi olla koristusta kerrakseen. Viime pääsiäiseltä taitaa vielä pari tipuakin olla edustuskunnossa. Neiti tuppasi pihistämään niitä omaan huoneeseensa ja lopputuloksena oli muutama nuhjaantunut tipun tapainen.

Liekehtivä huivi

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, tekeillä oli mitä ihanin villainen huivi liekehtivissä väreissä. Eilen huivi valmistui ja tänään sain sen pingotettua. Etukäteen murehtimani reunuksen neulominen ei ollutkaan vaikeaa. Kuten arvelinkin, se valkeni tehdessä. Lopulta reunuksen neulominen oli todella tylsää. En ollut edes puolivälissä, kun silmäilin epätoivoisena jäljellä olevia silmukoita. Se vain jatkui ja jatkui.

Malli miellytti silmää heti. Värit ovat ehkä enemmänkin syksyiset, mutta piristäähän tuo mukavasti mun mustaa talviolemusta. ;) Pyörittelin käsissäni myös pinkkiä vyyhtiä, mutta päädyin kuitenkin näihin kirkkaisiin väreihin.

Ohjeessa oli puikkosuosituksena 5,5 mm, mutta eipä tuollaisia kätköistä löytynyt ja 6 mm puikot olivat kiinni keskeneräisessä työssä, joten neuloin huivin 5 mm pyöröpuikoilla. Jälkiviisastelun mestarina voisin sanoa, että ois ne kutosen puikot olleet varmasti paremmat. Huivi jäi odotettua pienemmäksi ja lankaakin jäi jäljelle hurjasti, vaikka alkuun pelotti, että mahtaako se riittääkään. Riittihän se, mutta mitähän tuosta jäljelle jääneestä vajaasta 100 grammasta taikoisi? Muutenkin noita villahuiveistä jääneitä jämiä alkaa olla melkoinen määrä, enkä oikein keksi niille mitään käyttöä. Jämälankahuivi saattaisi näyttää siltä, että rinnuksilla on parin viikon ruokalista, sillä värit ovat todella laidasta laitaan. :D Ideoita?

Malli: Willow Woods Shawl
Lanka: Aade Lõng 8/2, 138 g
Puikot: 5 mm

Vielähän tuo huivi on reunoistaan pingotuksen jäljiltä epätasainen, mutta tasoittunee käytössä. Toivottavasti tulisi pakkaspäiviä, että voisin huivia kaulassa käyttää. Vesikeleillä tuon kanssa tulee turhan kuuma. Onni onnettomuudessa siis, koko on kaulahuiviksi ihan passeli.

Yhden lisäprojektin tämä huivi kyllä poiki: multa puuttuu pipo, jota voin huivin kanssa käyttää. Pitänee tekaista joku kiva musta piponen kaveriksi. :)

Joskus sujuu, toisinaan sitten taas ei

Sen täydellisen huivin työstäminen on edennyt hyvää vauhtia. Seikkailin Ravelryn ohjeviidakossa ja valinnanvaikeus oli suuri. Lisäksi pientä päänvaivaa aiheutti se, riittääkö lanka. Halusin tehdä huivin Tallinnasta ostamistani villalangoista ja ohjeen piti olla sellainen, ettei lanka lopu kesken. Viimein päädyin hakemaan ohjetta langan perusteella. Sepä rajasikin ohjeiden määrää mukavasti ja huivin malliksi valikoitui Willow Woods Shawl. Langan väri vaihtelee kirkkaasta punaisesta oranssin kautta keltaiseen ja takaisin. Väri on alkanut tuntua omalta, mikä on pieni järkytys, sillä a) se ei ole musta ja b) se ei ole musta. 

Luin ohjeen läpi. Sitten luin sen toiseen kertaan. Ja tekemisen lomassakin sitä lueskelin, enkä kyllä ymmärrä vieläkään, miten tuo reunus neulotaan. Uskon vakaasti, että kun olen viimein siinä vaiheessa, että alan neuloa reunusta, asia jollain mystisellä tavalla valkenee. 

Tänään ehdin jo kokea epätoivon hetkiä huivintekeleen kanssa. Luin ohjeesta seuraavan vaiheen, omasta mielestäni ymmärsin, neuloin ja totesin, että pieleen meni. Purin kerroksen, luin uudestaan ja jälleen meni metsään. Laskin silmukat, jotka täsmäsivät. Kirosin vähän. Hakkasin päätä seinään ja vedin syvään henkeä. Kas kummaa, kun olinkin hypännyt yhden kohdan yli. Siinä vaiheessa oli kuitenkin jo kiire lähteä kotoa, joten en päässyt kokeilemaan, olinko viimein sisäistänyt, mitä oli tarkoitus tehdä. Nyt voin huokaista helpotuksesta, sillä taas sujuu. Ehkä kompastun seuraavaksi siihen reunukseen...

Toivottavasti sinnikkyys palkitaan ja tästä tulee vielä jonain päivänä ihan kokonainen huivi. Malli miellyttää silmää todella paljon. Se on i-ha-na. :)

Jälleen revontulia

Reilu kuukausi sitten neuloin jälleen yhden revontulihuivin (muistaakseni kuudennen) ja ajatuksena oli antaa se joululahjaksi. Huivi jäi kuitenkin jostain syystä päättelemättä ja pingottamatta ja painui unholaan. Eilen sain viimein aikaiseksi pingottaa sen. Huivista tulikin aika iso, mitat ovat n. 196 x 90 cm. Itse en näe tuota käyttäväni värien puolesta (ei yhtään mustaa eikä edes kirkkaanpunaista), joten huivi on toistaiseksi koditon. Mutta ehkä sekin vielä jostain löytää arvoisensa kodin. :) Kuvat ovat vähän niin ja näin, sillä noin isoa huivia on vaikea kuvata näin pienessä asunnossa. Lumimyräkkään en lähtenyt kuvaamaan, ettei tuuli temmo huivia lähimpään mäntyyn. 

Lanka: vironvillaa 160 g
Puikot 5 tai 6 mm (en muista :D)

Kaapissa olisi vielä vironvillaa jäljellä kolmessa eri värissä: musta/harmaa, oranssi/keltainen ja pinkki/valkoinen. Jotenkin alkaa tuntua, että välillä voisi mallia vaihtaa. Mietin, josko seuraava huivi olisikin esim. haruni. Sellaisen olen kerran tehnyt, mutta lankavalinta meni metsään (Novitan Huurre) ja huivista tuli niin hiostava, etten ole käyttänyt sitä kuin kerran. Villaa sen olla pitää. :)

Otan mielelläni vastaan vinkkejä erilaisista hyviksi todetuista huivimalleista. ;)