sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Trikoopipoja kevääseen

On tämä kevät kummallista aikaa. Päivät kuluvat vauhdilla, mutta mitään ei meinaa ehtiä tehdä - siis ainakaan loppuun asti. Saattaa kyllä johtua myös ihan omasta saamattomuudestakin. ;)

Eilen pääsin nauttimaan kasaritunnelmista hyvän ystävän kanssa, kun Autiotalossa -rockmusikaali esitettiin Kuusankoskella. Pienenä tyttönä fanitin Dingoa koko sydämestäni ja pakko myöntää, että kyllä ne biisit edelleen iskevät melko lujaa ja tunteiden kirjo oli valtava. Eräänlaista tunteiden kirjoa pääsin kokemaan myös aamuyöstä, kun illan hajucocktail pamautti migreenin päälle. (Mun puolesta yleisötapahtumat voisivat olla hajusteettomia. Parfyymissa kylpeneet olivat jälleen saapuneet paikalle sankoin joukoin. Jee.) Tämä päivä onkin mennyt migreenin jälkisumussa.

Onneksi jotain pientä sain kuitenkin aikaan. Lupasin tytölle, että tänä viikonloppuna ompelen viimein pipot, joita varten tilasin Jujunalta heijastavia silityskuvia. Tytön valinta oli violetti pipo ja yksisarvinen. Itse tykästyin perhoskuvioon. Värivalintana musta tuskin yllättää enää ketään. :D


Kokeilin ensimmäistä kertaa silitettävien kuvien kiinnitystä Mulla ja silitysraudalla on enemmänkin vihasuhde ja rakkaus kiteytyy siihen hetkeen, kun saan laittaa silitysraudan takaisin kaappiin. Niinpä kuvion silittäminen hieman jännitti. Ohjeita noudattaen kiinnittäminen onnistui kuin onnistuikin helposti. Toivottavasti kuvat myös pysyvät kiinni.


Pipojen kaavat ovat PaaPiin kaavakirjasta. Oma pipo on kokoa L reiluilla saumavaroilla ja tytön pipo kokoa M melko vähäisillä saumavaroilla. Tuli kyllä todella hyvin istuvat pipot ja malliltaan nämä ovat parhaat tähän mennessä ommelluista.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Ikuisuussäärystimet ja keväinen yleisjumi


Taisi olla viime talvena, kun lupauduin neulomaan kahdet säärystimet. Ensimmäiset valmistuivatkin parissa päivässä. Toisiin meni jonkin verran pidempään. Jos tarkkoja ollaan, niin noin vuoden verran. Toiveena oli palmikkosäärystimet ja kunnianhimoisesti suunnittelin tekeväni kelttiläistä palmikkoa suht ohuella langalla. Voi taivas! Kyllä meinasi elämänhalu kadota sen mallin kanssa. Lisäksi pieni apulainen kävi nykimässä pari puikkoa irti ja ehkä vähän purkamassakin. Lanka oli tuhannen solmussa ja mut oli pakotettu turvautumaan suunnitelmaan B.

Nyt säärystimet ovat viimein valmiit. Malli löytyi hieman yllättäen Yhteishyvän sivuilta. Helppo ja kiva mallihan tämä sitten viimein oli, kun sai tehtyä.

Malli: Säärystimet palmikkoneuleella
Lanka: Drops Big Delight, 120 g
Puikot: 5 mm
Paksuilla puikoilla neulomisessa on puolensa. Valmista tulee toki nopeasti, mutta omiin käsiin paksut puikot ovat todella raskaat. Ehdottomasti parhaat puikot tähän tarkoitukseen ovatkin KnitPron Spectrat. Mulla on niitä yksi setti ja varjelen sitä kuin aarretta. Niillä on tosi kevyt ja miellyttävä neuloa. Ja puikot ovat myös hauskan näköiset, sillä niistä näkyy läpi.


Viime aikoina on ollut valloillaan pahimman sortin yleisjumi. Ensin ajattelin, että kyseessä on vain neulejumi, mutta kyllä tämä levittyy laajemmalle. Joka kevät on sama tilanne, kun päivä pitenee ja valon myötä tehokkuus vähenee olemattomiin. Kunpa voisi nukkua syksyyn! Parit sukat olen sentään reissuneuleina saanut valmiiksi. Molemmat parit valmistuivat jo tammikuussa, mutta sain ne pääteltyä vasta tänään.

Malli: Pits in a row
Lanka: Nordia Raita-Ville, 103 g
Puikot: 3,5 mm

Malli: Eveliinat
Lanka: Novita 7 veljestä raita, 100 g
Puikot: 3,5 mm


Keskeneräisiä töitä on valtava määrä. Päätinkin keskittyä saamaan ne valmiiksi ja hillitä intoa aloittaa koko ajan uutta. (Myönnettäköön, että ainakin kahdet sukat täytyy aloittaa pikaisesti, jos meinaan saada ne ajoissa valmiiksi.) JyJyn jätin kesken, koska koko homma alkoi maistua puulta. Dekkareiden lukeminen oli paljon antoisampaa kuin uusien neuletöiden tehtailu. Mutta kyllä tämä tästä taas. Ihan niin kuin kaikkina aikaisempinakin keväinä. :)


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Ruusunnuput

Kuten jo aiemmin kerroin, osallistuin jälleen JyJy -haasteeseen. Toistaiseksi yksikään haastekierros ei ole mennyt läpi. Tällä kertaa otinkin uuden lähestymistavan: teen mahdollisimman pitkälle työt valmiiksi ennen kuin aloitan seuraavaa ja pyrin käyttämään varastossa olevia lankoja. Toistaiseksi on mennyt suunnitelmien mukaan. JyJy2017 -lista löytyy täältä.

Olen neulonut ties kuinka monta sukkaparia Niina Laitisen ohjeilla. Malleja on valtava määrä ja valinnanvaikeus on joka kerta suuri. Turkoosi 7 veljestä taipui mielestäni oikein hienosti Ruusunnuput -malliin, vaikka nimi ja väri eivät ehkä kohtaakaan.

Ohje: Ruusunnuput
Lanka: Novita 7 veljestä, 96 g
Puikot: 3 mm
Kolmosen puikoilla neulottuna sukista tuli suurin piirtein kokoa 38. Viime aikoina olen neulonut tarkoituksella sukkia, jotka eivät itselleni mahdu. Nyt lahjoitettavien pussukkaan on valmistunut jo muutama pari. Tänä vuonna ei joulu pääse yllättämään. ;)


Flunssan kourissa kärvistellessä tällaiset helpot ja nopeasti valmistuvat mallit ovat erityisen kivoja. En kuitenkaan osaisi maata tekemättä mitään, vaikka olo on mitä on. Niin kauan kuin kykenen istumaan, kykenen myös neulomaan.


Terveempiä päiviä odottamaan löytyi alennusmyynnistä pari uuttaa käsityökirjaa. (Ok, myönnetään. Tuo sukkakirja ei kyllä tainnut olla alessa.) Tällä hetkellä keskittymiskyky ei riitä uuden oppimiseen, muttaodotan innolla, että pääsen kokeilemaan, osaanko neuloa yksiäkään sukkia uudesta kirjastani.


sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Tähtivirkkausta

En tehnyt varsinaisia uudenvuodenlupauksia, mutta jotain pientä käsitöihin liittyvää kuitenkin. Lupasin opetella vähintään kaksi uutta tekniikkaa vuoden 2017 aikana. Loppiaisen kunniaksi opettelin ensimmäisen: tähtivirkkauksen. Novitan lehdestä olin ohjetta katsonut aiemminkin ja nyt näitä tähtivirkattuja kaulureita on vilahdellut useammassa blogissa sekä Facebook-ryhmissä. Itselläni ei kaulurille ole käyttöä (kuljen ohuessa puuvillahuivissa ja meinaan silti paistua), mutta lapselle kauluri on kätevä. Ja kun sattui vielä löytymään valmiiksi tytön Lankamaailmasta valitsemat langat, niin johan siinä loppui tekosyyt kesken jopa minulta.

Ohje: Tähtivirkattu kauluri
Lanka: Hjerte Alpaca, 90 g
Virkkuukoukku: 3,5 mm
Alpakasta virkattu kauluri on taatusti lämmin ja pehmeä. Lanka oli sen verran ohutta, ettei kaulurista tullut myöskään älyttömän paksu, vaan se mahtuu oikein näppärästi haalarin alle. Napit ovat peräisin Paapolta tilatusta nappilajitelmasta.


Tähtivirkkaus oli lopulta todella helppoa ja ihan hauskaakin. Suoraan sanottuna en ymmärtänyt lehden ohjeesta yhtään mitään. Onneksi Novitalta löytyi myös ohjevideo, jonka avulla homma alkoi viimein luonnistua. Virkkasin 70 x 17 cm kappaleen, josta tuli juuri hyvän kokoinen kauluri 5-vuotiaalle. Hyvä niin, lankaa ei nimittäin olisi ollut enää useampaan raitaan.


Seuraavaksi tekisi mieli opetella haarukkapitsin virkkausta tai kenties jotain koukkuamiseen liittyvää. Eilen kirjakaupan alesta tarttui mukaan koukkuamiskirja, kun kerran halvalla sai. Toisaalta voisin viimein yrittää selättää vetoketjukammon ja opetella vetskarin ompelemisen. Millähän muulla voisi itseään haastaa?