tiistai 31. toukokuuta 2016

Pitsipalloja

Eipä ole JyJyt juuri edenneet viime aikoina. Ei vaan nappaa nuo jäljellä olevat yhtään. Tuli kesä, joten virkkaaminen on jotenkin luontevampaa kuin neulominen. Sain töitä (jee!), joten aloitan huomenna uudessa työpaikassa (iik!). Näin ollen en usko saavani urakkaa maaliin asti. Pitäisi kai viimein tajuta, etten mä kykene suunnittelemaan harrastusta näim tarkkaan. Mutta on nää haasteet silti niin kivoja, että varmasti osallistuisin vielä kolmannenkin kerran.

Mutta sain mä nyt jotain sentään valmiiksi: pitsipalloja! Jouluna sain näistä yliannostuksen. Tein itse ties kuinka monta palloa, eikä näiltä voinut virkkausryhmissäkään välttyä. Niinpä en ole puoleen vuoteen tehnyt yhtäkään palloa. Aloitus keikkui helmikuulta asti laatikossa ja lopulta palloja valmistui kolmessa päivässä viisi.


Tarkoituksena on tehdä vielä muutama, mikäli töiden aloitukselta jaksan. Pallot menevät Intomartoille arpajaispalkinnoiksi. Kiva päästä osallistumaan yhteiseen hyvään. :)

Malli: Pitsipallo
Lanka: Liina-kalalanka, 12-säik., 29 g / kpl
Virkkuukoukku: 2 mm
Joulun aikaan tein ainoastaan valkoisia ja punaisia palloja. Musta pitsipallo on kuitenkin ollut mielessä jo pitkään. Ainoa kotoa löytynyt musta lanka oli 12-säikeistä Liina-kalalankaa. Lanka oli ehkä aavistuksen turhan jäykkää tähän tarkoitukseen, mutta liimatärkkäys onnistui hienosti. Ensimmäisen mustan pallon virkkasin 1,75 mm koukulla, mutta 2 mm koukku oli ehdottomasti parempi. Johan tuo pienemmällä koukulla virkattu olisi pysynyt pallon muodossa melkein ilman tärkkäystäkin. :D

Malli: Pitsipallo
Lanka: Novita Kotiväki, 18 g / kpl
Virkkuukoukku: 1,75 mm

Valkoinen ja vaaleanvihreät pallot on virkattu Novitan Kotiväestä. Vihreän langan sävy tummui hieman tärkätessä ja oikeastaan väri on nyt parempi kuin ennen tärkkäystä. Nämä vihreät ovatkin kovin keväisiä. Ei muistuta enää tippaakaan joulukoristetta.


tiistai 24. toukokuuta 2016

Heppa ja hippo

Näiden ötököiden takana on pitkä tarina (tai lähinnä tarina liittyy siihen, miksi aloin näitä virkata), mutta tarina ei ole enää kovin ajankohtainen. Sanonpahan vaan, että melkoisella vauhdilla virkkasin molemmat ja afrikankukkia seikkaili jo unissakin. Lupasin tytölle, että kun nämä ovat valmiit, et hetkeen virkkaa mitään. Onneksi saan kuitenkin neuloa. ;)


Päätin käyttää lankoja, jotka löytyvät jo valmiiksi. Raskaushuuruissani hamstrasin aikanaan ruskeaa Novita Woolia valtavat määrät. Tyttö täyttää kohta 5 vuotta ja lankaa on edelleen, vaikka olen vuosien varrella neulonut siitä ties mitä. Siksi siis ruskeavoittoiset eläimet tällä kertaa. Nyt sitä ruskeaa on jäljellä enää 2 kerää. Siis vain vaivaiset 100 g! Raaskinkohan enää käyttääkään niitä? :D

Malli: Happypotamus
Lanka: Novita Nalle ja Novita Wool, n. 180 g
Virkkuukoukku: 2,5 mm
Olen virkannut aiemmin yhden molempia ötököitä. Happypotamuksen tein tuolloin seiskaveikasta ja se on säilynyt ihan hyvässä kunnossa, mutta nyt ovat vanut alkaneet tursuilla raoista. Ei mitenkään häiritsevästi, mutta kuitenkin. Tähän hippoon laitoin sisälle sukkahousut, jotta vanu pysyisi paremmin paikoillaan. Koukku olisi silti saanut olla vielä vähän pienempi. Ihan näpsäkän kokoinen kaveri tästä tuli: pituutta on 50 cm ja korkeutta 18 cm.

Malli: Fatty Lumpkin
Lanka: Novita Wool, n. 200 g
Virkkuukoukku: 2,5 mm
Onnekseni olin unohtanut, miten paljon työläämpi tehtävä Fatty Lumpkin on. Hippo syntyi hujauksessa, mutta hännän ja harjan tusertamiseen meni oma aikansa ja jotenkin ponin virkkaaminen tuntui muutenkin hitaammalta (oli siinä kyllä muutama pala enemmän, että sikäli). Tyttö rakastui poniin ja sai sen itselleen. Edellinen olikin aika surkeassa kunnossa.

Suosittelen Heidi Bearsin ohjeita lämpimästi. Selkeämpää ohjetta saa hakea. Meillä on kuulemma seuraavaksi toivelistalla norsu, joten jos sellaisen tekisi sitten, kun olen näiden tekemisestä toipunut.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Unelmien raparperipiirakka

Rakastan raparperia ja mun mielestä raparperi on kesän ykkösherkku. Tänään kävin hakemassa äidin luota kassillisen tätä herkkua ja päätin leipoa piirakan ennen kuin pilkon varret pakkaseen. Tykkään kokeilla uusia reseptejä ja testailenkin niitä melko ennakkoluulottomasti. Joskus menee nappiin ja joskus ei todellakaan osu.

En jaksanut lähteä kauppaan, joten kriteerinä oli, ettei piirakkaan tarvita mitään hapanmaitotuotteita. Kananmunia sentään poikkeuksellisesti löytyi kaapista. Osuin etsinnöissäni Liian hyvää -blogiin ja lopputuloksena on hirveä piirakkaähky ja tunne siitä, että taisin juuri löytää unelmieni piirakkareseptin. Tässä yhdistyvät kaksi ihanuutta: raparperipiirakka ja raparperi-kaurapaistos. Nam!


Kauratosca-raparperipiirakka (pellillinen)

Pohja:
200 g voita tai margariinia
3 dl sokeria
4 kananmunaa
4 tl kardemummaa
4 tl leivinjauhetta
6,5 dl vejnäjauhoja
2 dl maitoa tai kermaa

Päälle 1 litra pieneksi pilkottua raparperia

Kauratosca:
150 g voita tai margariinia
3 dl sokeria
4 tl vaniljasokeria 
4 dl kaurahiutaleita

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vuorotellen maidon (tai kerman) kanssa. Levitä taikina uunipellille ja paista 175 asteessa 18-20 minuuttia.
Pese ja pilko raparperi pieniksi paloiksi. 
Sulata kauratoscaa varten rasva kattilassa miedolla lämmöllä ja lisää joukkoon kuivat aineet. Sekoittele kattilassa parin minuutin ajan.
Levitä raparperit esipaistetun pohjan päälle ja levitä kauratosca pinnalle. Paista vielä 175 asteessa n. 25 min. Nauti!


Näillä eväillä seuraamaan jääkiekon MM-finaalia. ;)

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Pesänrakennushommia

Kesäiset kelit tulivat kertarysäyksellä. Kämpän lämpötilan noustessa 30 asteeseen tuli tarve saada aikaiseksi kunnon tuuletus. Samanaikaisesti ampiaiset kiinnostuivat meidän parvekkeesta. Tuuletusikkunan ritilän välissä kävi tauoton surina ja ampiaiset jäivät poukkoilemaan parvekkeelle, kun eivät löytäneet lasituksen raosta enää ulos. Se siitä tuuletuksesta.

Näin Facebookin virkkausryhmässä muutaman valeampiaispesän ja googletin hieman. Kun useammassa lähteessä liputettiin valepesän puolesta, päätin itsekin kokeilla. Sillä mähän seison vaikka vuorokauden päälläni Dannyn Tuuliviiriä laulaen, jos joku takaa, ettei ampiaisia enää sen jälkeen näy. Toivottavasti siihen ei tarvitse mennä.

Valeampiaispesä
Lanka: Novita 7 veljestä, 10 g
Virkkuukoukku: 3,5 mm
Uskokaa tai älkää: se toimii! Ymmärtääkseni valepesän teho perustuu siihen, etteivät ampiaiset tee pesää toisten reviirille. Olisikin ihanaa, jos parveke olisi nyt vain meidän reviiriä. :D Sen kummemmin en pesän sijoituspaikkaa miettinyt. Tuuletusikkunan vieressä oli valmiiksi koukku, johon pesän sai ripustettua näppärästi ja siinä se nyt keikkuu. Surina on lakannut, eikä ampiaisia ole enää näkynyt. Pari turistia on käynyt tekemässä u-käännöksen. Vielä kun joku siivoaisi parvekkeen, niin siellä olisi oikeasti kiva viettää aikaa.


Virkkasin vielä pari valepesää kaverillekin. Lankana kaikissa on Novitan 7 veljestä ja pesät on täytetty sanomalehdellä. Kuten kuvasta voi päätellä, eivät pesät ole kovin suuria. Mitäpä sitä pään kokoista virkkaamaan, jos pienempikin riittää. ;) Jämälankoja saa käytettyä mukavasti, eikä yhden pesän virkkaamiseen mennyt puolta tuntia kauempaa. Näitä ei myöskään ole kahta samanlaista, sillä kaikkinon virkattu ihan fiilispohjalta.

Saiskohan muuten ulkoilla rauhassa, jos ripustaisi itseensä tuollaisen pesän killumaan? ;)

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitienpäiväreddut

Äitienpäivään kuuluu mielestäni aina jotain itsetehtyä. Jos ei satu olemaan luonteeltaan askartelija-paskartelija, niin ainakin ne valkovuokot voi poimia itse. Lahjassa pitäisi olla enemmän ajatusta kuin hintaa. Parasta ovat totta kai pienten kätösten aikaansaannokset. Itse sain tänä vuonna tytön valokuvan, johon tyttö oli itse tehnyt ja koristellut kehykset. Voin kertoa, ettei glitteriä puuttunut niistä kehyksistä. :D

Tapani mukaan saan ideat lahjoihin viime tinkaan. Tällä kertaa lähdin riskillä tekemään äidilleni lahjaksi redduja. Riskillä siinä mielessä, että luin ohjeen ensimmäistä kertaa alkuviikosta. Eniten stressasin, onko koko sopiva, sillä omat jalat ovat muutamaa kokoa suuremmat ja mittanauhan avulla mallasin pohjan sopivaan mittaan. Värin valitsi neljävee.

Malli: Reddut
Lanka: Novita 7 veljestä, 118 g
Puikot ja virkkuukoukku: 3 mm
Itse tykkäsin Reddujen tekemisestä enemmän kuin esimerkiksi Reaverseistä, koska näissä pohjaa ei tarvinut kiinnittää ommellen. (Vastaisuuden varalle on kyllä jo postissa matkalla pari muovijalkaa, josko elämä helpottuisi niiden myötä.) Ja onhan tuo tennarimalli aivan ihana. Nyt oli pakko opetella silmukointikin. Tokaan tennariin se onnistuikin jo paljon paremmin. Tätä mallia teen varmasti lisääkin. Tämän vuoden lahjaideat on siis turvattu. ;)