Tajusin myös, että kohta on juhannus ja juhannuksesta on kuukausi kummipojan rippijuhliin. Mekkokangas on jo postissa tullut, vaikken sitä ole vielä päässyt hypistelemäänkään (on vielä kaverin hellässä huomassa). Löysin myös i-ha-nan huivimallin, jonka päätin virkata mekon kaveriksi. Onneksi en päätynyt neulottavaan huiviin, sillä se olisi saattanut jäädä tekemättä.
Malli löytyi (yllätys, yllätys) Ravelrysta. Siellä saisi kyllä kulumaan ties kuinka kauan aikaa ihastellen ja huokaillen. Mun juhlahuivistani tulee tällainen. Alkuun lannistuin, kun luulin ohjeen olevan vain saksaksi, mutta onneksi saatavilla oli myös englanninkielinen versio.
Etsin netistä vinkkiä sopivasta langasta ja ihastelin tätä Katian Bombayta jo aiemmin. Muistin nähneeni erään paikallisen käsityöliikkeen ikkunassa Katian lankoja, joten käväisin siellä aamun kirppiskierroksen jälkeen. Jäljellä oli kolme kerää tässä värissä, joten ostin kaikki. Yleensä en ole puuvillalangan ystävä, mutta tämä lanka on jo nyt vienyt mennessään. Niin ihanan pehmeää ja mukavaa työstää. Katsotaan nyt, miten huivi tästä edistyy, kun kahdeksannen kerroksen jälkeen pitäisi osata tulkita kaaviosta, miten huivia jatketaan. Olen hieman tottumaton noiden virkkauskaavioiden kanssa, vaikka neuloessa kaavioita on helppo lukea. Kai näihinkin sitten tottuu ja oppii. Periksi en anna, jo tuo pieni alku näyttää niin kauniilta.
Alkaa vaikuttaa siltä, että huomenna väsyttää. En malta lopettaa virkkaamista. Yksi kerros vielä. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti