tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kerta se on ensimmäinenkin

En ole koskaan ommellut itselleni vaatetta. Tai paremminkin: en ole koskaan ommellut itselleni vaatetta, jota kehtaisi käyttää julkisesti. Ala-asteella ommeltu paitapusero lienee ainoa itselle ommeltu vaate, enkä käyttänyt sitä koskaan. Nyt kun olen ommellut useamman vaatteen tytölle, rohkaisin viimein mieleni ja surautin itselleni kesäksi kivan tunikan. Suurin syy tämän askelen ottamiseen on messuilta ostettu PaaPiin Onnenlintu, joka yksinkertaisesti huusi mun nimeäni. 

Sopivaa mallia ei tuntunut löytyvän mistään. Tässä onkin yhdistelty paria eri kaavaa ja vähän mallailtu kulahtaneesta kotipaidastakin. Kieltämättä kangasta leikatessa pukkasi kylmää hikeä otsalle, kun en ollut ollenkaan varma lopputuloksesta. Suuri kiitos kuuluu Marikalle, jolta sain hyviä vinkkejä (ja sen yläosan kaavan). 


Ja koska henkarissa roikkuessa tuo ei näytä juuri miltään, piti napata vielä pakollinen pönötyskuva.


Viikonloppuna sain valmiiksi jälleen yhden juhannusruusu-maton. Nyt onkin kuteet käytetty viimistä pisaraa myöten, joten hetkeen ei varmaankaan tule mattoja virkattua. Hieman olisi vielä vaaleanharmaata ja kylppäriin tarvittaisiin uusi matto, mutta siellä on sama ongelma kuin muuallakin tässä asunnossa: harmaa lattia. Pitäänee valita sinne(kin) joku tummempi väri.


1 kommentti: