Neiti Kissinen -lapaset

Talvi on ihanaa aikaa! Saa käyttää pipoja, lapasia, vilkasukkia ja huiveja. Ja mikä parasta: joka talvi saa neuloa lisää. Kirjoneulelapaset ovat mukavia neuloa ja käytössäkin ovat oikein hyviä, sillä niistä ei pääse tuuli läpi kovin herkästi.

Ohjeita on pilvin pimein jo ennestään, mutta aina on tilaa vielä yhdelle. Tällä kertaa ostin kokonaisen lehden vain yhden ohjeen takia. Nämä Lumi Karmitsan ihanat Neiti Kissinen -lapaset löytyvät Unelmien käsityöt -lehdestä (1/2018).

Malli: Neiti Kissinen
Lanka: Opal ja Regia (4-säik.)
Puikot: 2,75 mm

Lapasten ohje on seiskaveikalle ja vaihtamalla langan 4-säikeiseen oli koko juuri sopiva 6-vuotiaalle. Mietittiin tytön kanssa värejä moneen kertaan ja vasta kolmas väriyhdistelmä miellytti meitä molempia. Ensimmäisessä versiossa pohjaväri oli vihreä ja kissan pusero punainen. Yhdistelmä oli sen verran ärhäkkä, että sain siitä migreenin - ei jatkoon. Lapaset on tehty valkoista lukuunottamatta Opalista, valkoinen lanka on Regiaa.

Kyllähän mä itsellenikin tällaiset lapaset tahtoisin, mutta kun meillä on jo muksun kanssa samanlaiset pipot. Josko kuitenkin tekisin itselkeni jollain toisella mallilla.

Palmikkopipoja

Kaunis malli, ihanan pehmeä lanka ja kirpsakka pakkaspäivä innoittivat neulomaan pari uutta pipoa. Onnelin ja Annelin talvi -elokuvassa nähdyt palmikkopipot ovat olleet työlistalla aina viime talvesta asti ja nyt oli viimein aika ja inspiraatio kohdallaan.

Malli: Onnelin ja Annelin pipo (Suuri käsityö 1/2016)
Lanka: Gjestal SW Merinoull
Puikot: 3 mm ja 4 mm

Ohjeen pipo oli neulottu Novitan Isoveljestä, mutta kyseinen lanka on mielestäni turhan karhea pipoon. Lankamaailman valikoimista löytyi Gjestalin merinovilla, joka on ihanan lämmintä ja pehmeää. Värejäkin löytyi oikein mukavasti. Silmukkamäärän muokkaaminen hieman ohuemmalle langalle onnistui helposti ja onnistuin kerrankin ensimmäisellä yrittämällä neulomaan riittävästi myös korkeutta. (Ohje oli koululaisen pipoon.) Tekoturkistupsuja tilasin Paapolta.

Lanka oli mustaa lukuunottamatta miellyttävää neulottavaa. Tosin lähes joka kerässä on tullut vastaan solmu ja kun aikuisen pipoon lankaa kului n. 2,5 kerää, tuli pääteltävää ihan riittävästi. Lapsen pipoon riitti juuri ja juuri 2 kerää. Musta lanka oli hieman jäykemmän ja karheamman tuntuista ja se kuivatti käsiä todella paljon. Pipot on neulottu KnitPron 50 cm pyöröpuikoilla. Sukkapuikkojen kanssa tahtoo palaa hihat näillä silmukkamäärillä.

Kiitos tuttavapiirin palelevien päiden näitä pipoja on nyt neulottu kerää koko sarja -tyyppisesti. Ja mikäpä näitä on neuloessa. Valmista tulee nopeasti ja värit ovat niin herkullisia. Mikä väri on sun lemppari?

Kirmaavat ponit

Kun on vauhtiin päästy, niin jatketaan Lumi Karmitsan suunnittelemilla ihanilla lapasilla. Jo Yökyöpelilapasia neuloessa tiesin, että suraavaksi otan puikoille Kirmaavat ponit. Ohje on niin ikään kirjasta Villit vanttuut & vallattomat villasukat 2. Nämä lapaset päätyivät valmistujaislahjaksi.

Malli: Kirmaavat ponit (Lumi Karmitsa: Villit vanttuut & vallattomat villasukat 2)
Lanka: Regia 4-säik. (musta) ja Opal Happy
Puikot: 2,5 mm

Olen ihastunut Regian lankoihin kirjoneuleissa. Lanka on ihanan pehmeää ja siitä on miellyttävää neuloa. Opalin Happyn valitsin tuomaan hieman yksisarvisfiilistä. ;) Vielä tuota Opalia olisi vajaa kerä, mutta lisää sitä ei mistään saa. Voi surkeus! Jos tiedät vahvuudeltaan ja värityksektään vastaavan langan, vinkkaa ihmeessä. Tämä väri on ollut todella tykätty.

Lapasten neulomisessa peukalo on ollut aina kompastuskivi. Vaikka peukalon neulominen ei enää olekaan niin hankalaa, tuottaa aukkopeukalo edelleen harmaita hiuksia ja mahdollisesti muutamia ärräpäitä. Silmukoiden poimimiseen aukon yläreunasta on varmasti joku fiksu tekniikka, mutten vaan ole tajunnut sitä. Tuurilla mennään joka kerta. :D

Pidän kiilapeukalosta enemmän, mutta kiilan lisääminen valmiiseen kirjoneulemalliin ei luonnistu sitäkään vähää. Siispä jälleen poimin ne kirotut silmukat ja toivoin parasta. Hyvä siitä tuli, mutta ohjeesta poiketen neuloin yksiväriset peukalot. Omaa silmää ei miellyttänyt se, että keskellä lapasta kuvio jatkui väärällä värillä.

Kyllähän tässä voisi vielä yhdet lapaset neuloa. Tai vaikka huivin, koska sille olisi todellinen tarve. Ja miksei sukatkin. Töiden päätyttyä vapaa-aikaa piisaa, joten toivottavasti valmistakin alkaa jälleen tulla.

Yökyöpelilapaset

Joulu tuli ja meni ja vähän saattoi tulla kiirekin lahjojen kanssa. Tänä vuonna ylitin itseni ja jopa yksi lahja oli valmiina hyvissä ajoin. En tosin ehtinyt tätä lahjaa koskaan paketoida, mutta näin aikusten kesken sillä tuskin on kovin suurta merkitystä.

Nähtyäni kuvan Lumi Karmitsan suunnittelemista Yökyöpelilapasista tiesin heti, kuka saisi sellaiset joululahjaksi. Lapaset päätyivät lämmittämään ystäväni käsiä. Kahden musta-valkoisen kissan emännälle malli oli oivallinen.

Malli: Yökyöpelilapaset (Lumi Karmitsa: Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 2)
Lanka: Regia 4-säik. (musta ja valkoinen), Drops Fabel (vihreä), 49 g
Puikot: 2 mm

Malli oli todella mukava neuloa. Näiden kanssa ei tullut edes toisen lapasen tuskaa. Sopivan helppoa, mutta kuitenkin vaihtelevaa. Ja onhan malli kerrassaan valloittava! Pitänee neuloa jossain vaiheessa itselle samanlaiset joko sukkina tai lapasina.

Suosittelen lämpimästi näitä Lumi Karmitsan kirjoja. Ensimmäisestä kirjasta neuloin vuosi sitten Karmeat joulusukat, jotka sai itse asiassa sama ystävä, jolle yökyöpelitkin päätyivät. Jälkimmäisestä kirjasta pidän henkilökohtaisesti enemmän. Toinen malli on jo puikoilla, mutta siitä lisää tuonnempana. Ohjeet sopivat myös aloittelijalle, sillä kaaviot ovat selkeitä ja ohjeet perusteellisia. Suomalaisissa ohjeissa on usein se ongelma, että tekijän oletetaan olevan konkari ja ymmärtävän puolesta sanasta, mitä tulee tehdä. Näissä kirjoissa ei sellaista ongelmaa ole.

Astukaa siis rohkeasti kirjoneuleiden maailmaan. Se ei ole ollenkaan niin hankalaa, kunhan uskaltaa kokeilla. :)

My Little Pony -sukat

Täällä ollaan taas! Kesä on aina ollut hiljaista aikaa käsitöiden osalta, mutta kulunut kesä oli eräänlainen pohjanoteeraus. Mitään ei valmistunut, mutta keskeneräisten töiden pino kasvoi kiitettävästi. "Jos sä olisit mustekala ja sulla olis kahdeksan kättä, niin sä saisit joskus noi kaikki valmiiksi", tuumasi eskarilainenkin. Nyt onkin tavoitteena olla aloittamatta uusia töitä ennen kuin edes osa keskeneräisistä on tehty loppuun.

Jotain on kuitenkin valmistunut. Mun (ja tytön) ylpeydet: My Little Pony -sukat. Tytön lempiponi on Rainbow Dash ja lupasin tehdä sukat kaikissa sateenkaaren väreissä, sillä kaapissa oli jo valmiiksi täydellinen lanka pienellä kimalluksella. Myöhemmin tajusin, että poniin tarvitaan 11 eri väriä, mutta siinä vaiheessa oli myöhäistä perääntyä. Massiivisen lankavarastoni ansiosta kaikki sukkiin tarvittavat värit löytyivät valmiiksi kotoa.

Lanka: Opal Happy ja Regia 4 (valkoinen) + poniin Novitan Woolia ja Nallea sekä Gjestalin Maijaa, yhteensä 53 g
Puikot: 2 mm

Poni on tehty silmukoita jäljentämällä ja mallin poniin löysin täältä. Vimmatusta silmukoiden laskemisesta huolimatta toinen poni on vähän vinksallaan, mutta olkoot. Ei käynyt mielessäkään purkaa. Enkä ihan heti lähde uudestaan vastaavaan projektiin. :D Kuvioon käytetty lanka on hieman paksumpaa kuin itse sukkiin käytetty lanka. Oma kokemukseni on, että pohjalanka jää ikävästi vilkkumaan, jos silmukoita jäljentää samanvahvuisella langalla. Voi toki olla kyse myös oman tekniikan puutteista. ;)

Näitä sukkia oli ilo neuloa. Alkuun tuntui, että tekemiseen menee pieni ikuisuus ja pelkäsin, että siinä sukkien valmistuttua ponit eivät enää jaksa kiinnostaa. Vauhtiin päästyä jopa silmukoiden jäljentäminen sujui sukkelasti, vaikkei se ollut kovin tuttua puuhaa eikä todellakaan noussut lempitekniikoiden listalle. Joskus on kuitenkin hyvä poistua omalta mukavuusalueelta. Lopputulos saattaa ylittää kaikki odotukset.

Kirjanmerkkejä kiitokseksi

Kevät on ollut vauhdikas, enkä ole ehtinyt juurikaan päivittämään blogia. Ei sillä, että olisi edes ollut mitään päivitettävää, sillä keskeneräisten töiden pino kasvaa kasvamistaan, eikä mikään tunnu valmistuvan. Ensi viikolla alkaa kauan (vuodesta 2011 asti) odotettu kesäloma, joten ehkä sitten ehdin taas hieman harrastaa. Siis ehkä. Loma kestää ruhtinaalliset 2 viikkoa. :D

Tänä vuonna kevät on erityisen haikea, sillä yli nelivuotinen taival päiväkodin kanssa päättyy. Halusin muistaa tytön ryhmän hoitajia jollain pienellä, itse tehdyllä lahjalla. Päädyin kirjanmerkkiin, sillä se ei vie paljoa tilaa, useimmilla meistä on edes joskus sellaiselle käyttöä ja kun nyt vielä satuin löytämään aivan ihanan mallin. 

Sammakoita tuli virkattua ihan huomaamatta useampia. Malli oli helppo ja nopea tehdä, eikä edes suun ja silmien ompelu saanut pinnaa kiristymään. Yleensä neulan kanssa näpertely ei juurikaan innosta. Koko joukko valmistui mukavasti Kotikatua katsellessa.

Malli: Frog bookmark
Lanka: Novita Kotiväki (Novita Cotton Mercerized)
Koukku: 1,75 mm

Ohje on maksullinen ja löytyy Ravelrysta (linkki kuvatekstissä). Novita Kotiväkeä sattui löytymään kaikissa tarvittavissa väreissä, joten langan valinta kävi helposti. Olen aiemmin virkannut rotta-kirjanmerkin villalangasta, mutta näistä sammakoista pidän enemmän. Kirjanmerkki ei saa mielestäni olla liian paksu ja nämä ovat sopivan ohuita.

Sammakoiden lisäksi lapsi askarteli ja kirjoitti kortit. Jopa kirjekuoret on koristeltu suurella hartaudella. Olkoon tämä pieni kiitos tärkeästä työstä. :)

Trikoopipoja kevääseen

On tämä kevät kummallista aikaa. Päivät kuluvat vauhdilla, mutta mitään ei meinaa ehtiä tehdä - siis ainakaan loppuun asti. Saattaa kyllä johtua myös ihan omasta saamattomuudestakin. ;)

Eilen pääsin nauttimaan kasaritunnelmista hyvän ystävän kanssa, kun Autiotalossa -rockmusikaali esitettiin Kuusankoskella. Pienenä tyttönä fanitin Dingoa koko sydämestäni ja pakko myöntää, että kyllä ne biisit edelleen iskevät melko lujaa ja tunteiden kirjo oli valtava. Eräänlaista tunteiden kirjoa pääsin kokemaan myös aamuyöstä, kun illan hajucocktail pamautti migreenin päälle. (Mun puolesta yleisötapahtumat voisivat olla hajusteettomia. Parfyymissa kylpeneet olivat jälleen saapuneet paikalle sankoin joukoin. Jee.) Tämä päivä onkin mennyt migreenin jälkisumussa.

Onneksi jotain pientä sain kuitenkin aikaan. Lupasin tytölle, että tänä viikonloppuna ompelen viimein pipot, joita varten tilasin Jujunalta heijastavia silityskuvia. Tytön valinta oli violetti pipo ja yksisarvinen. Itse tykästyin perhoskuvioon. Värivalintana musta tuskin yllättää enää ketään. :D

Kokeilin ensimmäistä kertaa silitettävien kuvien kiinnitystä Mulla ja silitysraudalla on enemmänkin vihasuhde ja rakkaus kiteytyy siihen hetkeen, kun saan laittaa silitysraudan takaisin kaappiin. Niinpä kuvion silittäminen hieman jännitti. Ohjeita noudattaen kiinnittäminen onnistui kuin onnistuikin helposti. Toivottavasti kuvat myös pysyvät kiinni.

Pipojen kaavat ovat PaaPiin kaavakirjasta. Oma pipo on kokoa L reiluilla saumavaroilla ja tytön pipo kokoa M melko vähäisillä saumavaroilla. Tuli kyllä todella hyvin istuvat pipot ja malliltaan nämä ovat parhaat tähän mennessä ommelluista.