Trikoopipoja kevääseen

On tämä kevät kummallista aikaa. Päivät kuluvat vauhdilla, mutta mitään ei meinaa ehtiä tehdä - siis ainakaan loppuun asti. Saattaa kyllä johtua myös ihan omasta saamattomuudestakin. ;)

Eilen pääsin nauttimaan kasaritunnelmista hyvän ystävän kanssa, kun Autiotalossa -rockmusikaali esitettiin Kuusankoskella. Pienenä tyttönä fanitin Dingoa koko sydämestäni ja pakko myöntää, että kyllä ne biisit edelleen iskevät melko lujaa ja tunteiden kirjo oli valtava. Eräänlaista tunteiden kirjoa pääsin kokemaan myös aamuyöstä, kun illan hajucocktail pamautti migreenin päälle. (Mun puolesta yleisötapahtumat voisivat olla hajusteettomia. Parfyymissa kylpeneet olivat jälleen saapuneet paikalle sankoin joukoin. Jee.) Tämä päivä onkin mennyt migreenin jälkisumussa.

Onneksi jotain pientä sain kuitenkin aikaan. Lupasin tytölle, että tänä viikonloppuna ompelen viimein pipot, joita varten tilasin Jujunalta heijastavia silityskuvia. Tytön valinta oli violetti pipo ja yksisarvinen. Itse tykästyin perhoskuvioon. Värivalintana musta tuskin yllättää enää ketään. :D

Kokeilin ensimmäistä kertaa silitettävien kuvien kiinnitystä Mulla ja silitysraudalla on enemmänkin vihasuhde ja rakkaus kiteytyy siihen hetkeen, kun saan laittaa silitysraudan takaisin kaappiin. Niinpä kuvion silittäminen hieman jännitti. Ohjeita noudattaen kiinnittäminen onnistui kuin onnistuikin helposti. Toivottavasti kuvat myös pysyvät kiinni.

Pipojen kaavat ovat PaaPiin kaavakirjasta. Oma pipo on kokoa L reiluilla saumavaroilla ja tytön pipo kokoa M melko vähäisillä saumavaroilla. Tuli kyllä todella hyvin istuvat pipot ja malliltaan nämä ovat parhaat tähän mennessä ommelluista.