Nurmilintu

Lunta tupruttaa taivaan täydeltä, mutta keväthuiveja vaan putoaa puikoilta. Nurmilinnun neulomista olen jo monesti suunnitellut, eikä tämäkään lopulta tullut itselle. Ystävä toivoi kivaa huivia kivasta langasta ja tällainen tuli.

Malli: Nurmilintu
Lanka: WalkCollection Cozy Merino, 85 g
Puikot: 3,5 mm

WalkCollectionin Cozy Merino oli uusi tuttavuus ja löytyi puolivahingossa, kun etsin keltaisia merinolankoja. Lanka oli miellyttävää neulottavaa ja seuraava huivi tulee olemaan tästä samasta langasta (mulle!). Malli tosin on toinen, ettei mene liikaa samistelun puolelle.

Meillä on asunnon seinät täynnä kummallisia koukkuja mitä epäkäytännöllisimmissä paikoissa. Lähes kolmeen vuoteen en ole keksinyt niille mitään käyttötarkoitusta, mutta huivin kuvaamiseen ne ovat oikein hyvät. Harkitsen silti koukkujen poistamista, mutta neulotaan nämä huivit nyt ensin. ;)

Pääsiäinen alkaa olla ohi ja huomenna jälleen arki koittaa. Vielä kun joku söisi kaikki suklaamunat. Parhaat levontavinkit otetaan vastaan! :D

Lost in Time

Tuli virkattua huivi. Se on kaikkea sitä, mitä en yleensä asusteissani arvosta: koristeellinen, muhkea ja keltainen. Malli on ollut viime aikoina äärimmäisen suosittu, eikä virkkausryhmissä ole voinut välttyä Lost in Time -huivin kuvilta. Nyt kun olen sellaisen itsekin virkannut, en enää edes ihmettele. Ohje oli hyvä (ja ilmainen!) ja jollain kummallisella tavalla todella koukuttava. Huivi valmistui kuin itsestään, vaikka kokoa tulikin melkoisesti.

Malli: Lost in Time
Lanka: Novita Cotton Soft (510 g)
Virkkuukoukku: 3,5 mm

Langan valinta tuntui mahdottomalta tehtävältä. En halunnut villaa, koska huivista olisi tullut liian lämmin. Keinokuitulankoja pyrin välttämään. Tiesin, että puuvillalangalla huivista saattaisi tulla raskas, mutta nähdessäni Novita Cotton Softin ihanan keltaisen sävyn, oli päätös tehty kuin itsestään. Keltaisesta on tullut uusi musta. Tätä en olisi vielä hetki sitten uskonut. :D

Olen viimein löytänyt myös mainitsemisen arvoisen virkkuukoukun. Cloverin Soft Touch -koukku on paras koskaan kokeilemani. Tästä ei ole paluuta ohuisiin metallikoukkuihin. Tilasin kokeeksi yhden koukun huivia varten, mutta aion korvata hiljalleen muutkin koukut näillä ihanuuksilla.

Enää tarvitaan joku kiva kevättakki huivin kaveriksi. Mitähän seuraavaksi?

Rainbow Dash

Hitaasti, huolella hyvä tulee. Tai ainakin, jos ala-asteen opettajaani on uskominen. Ja hyvähän tästä tuli, vaikkei ponin valmistumiseen tainnut uskoa sen enempää eskarilainen kuin minäkään. Tässä se kuitenkin on, ihana Rainbow Dash!

Ohje: Rainbow Dash from My Little Pony
Lanka: Performance Cotton Passion
Virkkuukoukku: 3 mm

Projekti sai alkunsa jo viime kesänä. Tehtiin kaverin kanssa päiväretki Orimattilan Megamyyntiareenan lankaosastolle ja sieltä löytyi näppärästi puuvillalankaa kaikissa tarvittavissa väreissä. Menekkiä en osannut arvioida, joten mukaan saattoi tarttua hieman useampi kerä kuin olisi ollut tarvetta.

Ohje on ostettavissa Ravelrysta (linkki kuvatekstissä). Poni oli todella helppo virkata perusteellisen ja selkeän ohjeen perusteella. Siipien virkkaaminen tökki kuitenkin niin paljon, että poni jäi syrjään useammaksi kuukaudeksi. "Ei taida ikinä valmistua toi mun Rainbow Dash" -huokaukset patistivat viimein tekemään ponin loppuun ja nyt on kyllä voittajafiilis.

Silmät ja söpöysmerkki on tehty huovasta. Askartelu ei ole todellakaan lempipuuhaani ja pienikin määrä leikkelyä ja liimaamista saa pinnan kiristymään. Niinpä odottelin, että saan oman rauhallisen hetken, jotta saan kiukuta huovan ja saksien kanssa ihan itsekseni. Ja niin ne silmät vain valmistuivat UMK18:n säestyksellä. Hermoja säästääkseni käytin tekstiililiimaa enkä edes harkinnut ompelua. Liiman pitäisi kestää 60 asteen pesua. Aika näyttää, miten se kestää käytössä.

Jään jännityksellä odottamaan, mihin hullutukseen lähden seuraavaksi mukaan. :D

Neiti Kissinen -lapaset

Talvi on ihanaa aikaa! Saa käyttää pipoja, lapasia, vilkasukkia ja huiveja. Ja mikä parasta: joka talvi saa neuloa lisää. Kirjoneulelapaset ovat mukavia neuloa ja käytössäkin ovat oikein hyviä, sillä niistä ei pääse tuuli läpi kovin herkästi.

Ohjeita on pilvin pimein jo ennestään, mutta aina on tilaa vielä yhdelle. Tällä kertaa ostin kokonaisen lehden vain yhden ohjeen takia. Nämä Lumi Karmitsan ihanat Neiti Kissinen -lapaset löytyvät Unelmien käsityöt -lehdestä (1/2018).

Malli: Neiti Kissinen
Lanka: Opal ja Regia (4-säik.)
Puikot: 2,75 mm

Lapasten ohje on seiskaveikalle ja vaihtamalla langan 4-säikeiseen oli koko juuri sopiva 6-vuotiaalle. Mietittiin tytön kanssa värejä moneen kertaan ja vasta kolmas väriyhdistelmä miellytti meitä molempia. Ensimmäisessä versiossa pohjaväri oli vihreä ja kissan pusero punainen. Yhdistelmä oli sen verran ärhäkkä, että sain siitä migreenin - ei jatkoon. Lapaset on tehty valkoista lukuunottamatta Opalista, valkoinen lanka on Regiaa.

Kyllähän mä itsellenikin tällaiset lapaset tahtoisin, mutta kun meillä on jo muksun kanssa samanlaiset pipot. Josko kuitenkin tekisin itselkeni jollain toisella mallilla.

Palmikkopipoja

Kaunis malli, ihanan pehmeä lanka ja kirpsakka pakkaspäivä innoittivat neulomaan pari uutta pipoa. Onnelin ja Annelin talvi -elokuvassa nähdyt palmikkopipot ovat olleet työlistalla aina viime talvesta asti ja nyt oli viimein aika ja inspiraatio kohdallaan.

Malli: Onnelin ja Annelin pipo (Suuri käsityö 1/2016)
Lanka: Gjestal SW Merinoull
Puikot: 3 mm ja 4 mm

Ohjeen pipo oli neulottu Novitan Isoveljestä, mutta kyseinen lanka on mielestäni turhan karhea pipoon. Lankamaailman valikoimista löytyi Gjestalin merinovilla, joka on ihanan lämmintä ja pehmeää. Värejäkin löytyi oikein mukavasti. Silmukkamäärän muokkaaminen hieman ohuemmalle langalle onnistui helposti ja onnistuin kerrankin ensimmäisellä yrittämällä neulomaan riittävästi myös korkeutta. (Ohje oli koululaisen pipoon.) Tekoturkistupsuja tilasin Paapolta.

Lanka oli mustaa lukuunottamatta miellyttävää neulottavaa. Tosin lähes joka kerässä on tullut vastaan solmu ja kun aikuisen pipoon lankaa kului n. 2,5 kerää, tuli pääteltävää ihan riittävästi. Lapsen pipoon riitti juuri ja juuri 2 kerää. Musta lanka oli hieman jäykemmän ja karheamman tuntuista ja se kuivatti käsiä todella paljon. Pipot on neulottu KnitPron 50 cm pyöröpuikoilla. Sukkapuikkojen kanssa tahtoo palaa hihat näillä silmukkamäärillä.

Kiitos tuttavapiirin palelevien päiden näitä pipoja on nyt neulottu kerää koko sarja -tyyppisesti. Ja mikäpä näitä on neuloessa. Valmista tulee nopeasti ja värit ovat niin herkullisia. Mikä väri on sun lemppari?

Kirmaavat ponit

Kun on vauhtiin päästy, niin jatketaan Lumi Karmitsan suunnittelemilla ihanilla lapasilla. Jo Yökyöpelilapasia neuloessa tiesin, että suraavaksi otan puikoille Kirmaavat ponit. Ohje on niin ikään kirjasta Villit vanttuut & vallattomat villasukat 2. Nämä lapaset päätyivät valmistujaislahjaksi.

Malli: Kirmaavat ponit (Lumi Karmitsa: Villit vanttuut & vallattomat villasukat 2)
Lanka: Regia 4-säik. (musta) ja Opal Happy
Puikot: 2,5 mm

Olen ihastunut Regian lankoihin kirjoneuleissa. Lanka on ihanan pehmeää ja siitä on miellyttävää neuloa. Opalin Happyn valitsin tuomaan hieman yksisarvisfiilistä. ;) Vielä tuota Opalia olisi vajaa kerä, mutta lisää sitä ei mistään saa. Voi surkeus! Jos tiedät vahvuudeltaan ja värityksektään vastaavan langan, vinkkaa ihmeessä. Tämä väri on ollut todella tykätty.

Lapasten neulomisessa peukalo on ollut aina kompastuskivi. Vaikka peukalon neulominen ei enää olekaan niin hankalaa, tuottaa aukkopeukalo edelleen harmaita hiuksia ja mahdollisesti muutamia ärräpäitä. Silmukoiden poimimiseen aukon yläreunasta on varmasti joku fiksu tekniikka, mutten vaan ole tajunnut sitä. Tuurilla mennään joka kerta. :D

Pidän kiilapeukalosta enemmän, mutta kiilan lisääminen valmiiseen kirjoneulemalliin ei luonnistu sitäkään vähää. Siispä jälleen poimin ne kirotut silmukat ja toivoin parasta. Hyvä siitä tuli, mutta ohjeesta poiketen neuloin yksiväriset peukalot. Omaa silmää ei miellyttänyt se, että keskellä lapasta kuvio jatkui väärällä värillä.

Kyllähän tässä voisi vielä yhdet lapaset neuloa. Tai vaikka huivin, koska sille olisi todellinen tarve. Ja miksei sukatkin. Töiden päätyttyä vapaa-aikaa piisaa, joten toivottavasti valmistakin alkaa jälleen tulla.

Yökyöpelilapaset

Joulu tuli ja meni ja vähän saattoi tulla kiirekin lahjojen kanssa. Tänä vuonna ylitin itseni ja jopa yksi lahja oli valmiina hyvissä ajoin. En tosin ehtinyt tätä lahjaa koskaan paketoida, mutta näin aikusten kesken sillä tuskin on kovin suurta merkitystä.

Nähtyäni kuvan Lumi Karmitsan suunnittelemista Yökyöpelilapasista tiesin heti, kuka saisi sellaiset joululahjaksi. Lapaset päätyivät lämmittämään ystäväni käsiä. Kahden musta-valkoisen kissan emännälle malli oli oivallinen.

Malli: Yökyöpelilapaset (Lumi Karmitsa: Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 2)
Lanka: Regia 4-säik. (musta ja valkoinen), Drops Fabel (vihreä), 49 g
Puikot: 2 mm

Malli oli todella mukava neuloa. Näiden kanssa ei tullut edes toisen lapasen tuskaa. Sopivan helppoa, mutta kuitenkin vaihtelevaa. Ja onhan malli kerrassaan valloittava! Pitänee neuloa jossain vaiheessa itselle samanlaiset joko sukkina tai lapasina.

Suosittelen lämpimästi näitä Lumi Karmitsan kirjoja. Ensimmäisestä kirjasta neuloin vuosi sitten Karmeat joulusukat, jotka sai itse asiassa sama ystävä, jolle yökyöpelitkin päätyivät. Jälkimmäisestä kirjasta pidän henkilökohtaisesti enemmän. Toinen malli on jo puikoilla, mutta siitä lisää tuonnempana. Ohjeet sopivat myös aloittelijalle, sillä kaaviot ovat selkeitä ja ohjeet perusteellisia. Suomalaisissa ohjeissa on usein se ongelma, että tekijän oletetaan olevan konkari ja ymmärtävän puolesta sanasta, mitä tulee tehdä. Näissä kirjoissa ei sellaista ongelmaa ole.

Astukaa siis rohkeasti kirjoneuleiden maailmaan. Se ei ole ollenkaan niin hankalaa, kunhan uskaltaa kokeilla. :)

My Little Pony -sukat

Täällä ollaan taas! Kesä on aina ollut hiljaista aikaa käsitöiden osalta, mutta kulunut kesä oli eräänlainen pohjanoteeraus. Mitään ei valmistunut, mutta keskeneräisten töiden pino kasvoi kiitettävästi. "Jos sä olisit mustekala ja sulla olis kahdeksan kättä, niin sä saisit joskus noi kaikki valmiiksi", tuumasi eskarilainenkin. Nyt onkin tavoitteena olla aloittamatta uusia töitä ennen kuin edes osa keskeneräisistä on tehty loppuun.

Jotain on kuitenkin valmistunut. Mun (ja tytön) ylpeydet: My Little Pony -sukat. Tytön lempiponi on Rainbow Dash ja lupasin tehdä sukat kaikissa sateenkaaren väreissä, sillä kaapissa oli jo valmiiksi täydellinen lanka pienellä kimalluksella. Myöhemmin tajusin, että poniin tarvitaan 11 eri väriä, mutta siinä vaiheessa oli myöhäistä perääntyä. Massiivisen lankavarastoni ansiosta kaikki sukkiin tarvittavat värit löytyivät valmiiksi kotoa.

Lanka: Opal Happy ja Regia 4 (valkoinen) + poniin Novitan Woolia ja Nallea sekä Gjestalin Maijaa, yhteensä 53 g
Puikot: 2 mm

Poni on tehty silmukoita jäljentämällä ja mallin poniin löysin täältä. Vimmatusta silmukoiden laskemisesta huolimatta toinen poni on vähän vinksallaan, mutta olkoot. Ei käynyt mielessäkään purkaa. Enkä ihan heti lähde uudestaan vastaavaan projektiin. :D Kuvioon käytetty lanka on hieman paksumpaa kuin itse sukkiin käytetty lanka. Oma kokemukseni on, että pohjalanka jää ikävästi vilkkumaan, jos silmukoita jäljentää samanvahvuisella langalla. Voi toki olla kyse myös oman tekniikan puutteista. ;)

Näitä sukkia oli ilo neuloa. Alkuun tuntui, että tekemiseen menee pieni ikuisuus ja pelkäsin, että siinä sukkien valmistuttua ponit eivät enää jaksa kiinnostaa. Vauhtiin päästyä jopa silmukoiden jäljentäminen sujui sukkelasti, vaikkei se ollut kovin tuttua puuhaa eikä todellakaan noussut lempitekniikoiden listalle. Joskus on kuitenkin hyvä poistua omalta mukavuusalueelta. Lopputulos saattaa ylittää kaikki odotukset.

Kirjanmerkkejä kiitokseksi

Kevät on ollut vauhdikas, enkä ole ehtinyt juurikaan päivittämään blogia. Ei sillä, että olisi edes ollut mitään päivitettävää, sillä keskeneräisten töiden pino kasvaa kasvamistaan, eikä mikään tunnu valmistuvan. Ensi viikolla alkaa kauan (vuodesta 2011 asti) odotettu kesäloma, joten ehkä sitten ehdin taas hieman harrastaa. Siis ehkä. Loma kestää ruhtinaalliset 2 viikkoa. :D

Tänä vuonna kevät on erityisen haikea, sillä yli nelivuotinen taival päiväkodin kanssa päättyy. Halusin muistaa tytön ryhmän hoitajia jollain pienellä, itse tehdyllä lahjalla. Päädyin kirjanmerkkiin, sillä se ei vie paljoa tilaa, useimmilla meistä on edes joskus sellaiselle käyttöä ja kun nyt vielä satuin löytämään aivan ihanan mallin. 

Sammakoita tuli virkattua ihan huomaamatta useampia. Malli oli helppo ja nopea tehdä, eikä edes suun ja silmien ompelu saanut pinnaa kiristymään. Yleensä neulan kanssa näpertely ei juurikaan innosta. Koko joukko valmistui mukavasti Kotikatua katsellessa.

Malli: Frog bookmark
Lanka: Novita Kotiväki (Novita Cotton Mercerized)
Koukku: 1,75 mm

Ohje on maksullinen ja löytyy Ravelrysta (linkki kuvatekstissä). Novita Kotiväkeä sattui löytymään kaikissa tarvittavissa väreissä, joten langan valinta kävi helposti. Olen aiemmin virkannut rotta-kirjanmerkin villalangasta, mutta näistä sammakoista pidän enemmän. Kirjanmerkki ei saa mielestäni olla liian paksu ja nämä ovat sopivan ohuita.

Sammakoiden lisäksi lapsi askarteli ja kirjoitti kortit. Jopa kirjekuoret on koristeltu suurella hartaudella. Olkoon tämä pieni kiitos tärkeästä työstä. :)

Trikoopipoja kevääseen

On tämä kevät kummallista aikaa. Päivät kuluvat vauhdilla, mutta mitään ei meinaa ehtiä tehdä - siis ainakaan loppuun asti. Saattaa kyllä johtua myös ihan omasta saamattomuudestakin. ;)

Eilen pääsin nauttimaan kasaritunnelmista hyvän ystävän kanssa, kun Autiotalossa -rockmusikaali esitettiin Kuusankoskella. Pienenä tyttönä fanitin Dingoa koko sydämestäni ja pakko myöntää, että kyllä ne biisit edelleen iskevät melko lujaa ja tunteiden kirjo oli valtava. Eräänlaista tunteiden kirjoa pääsin kokemaan myös aamuyöstä, kun illan hajucocktail pamautti migreenin päälle. (Mun puolesta yleisötapahtumat voisivat olla hajusteettomia. Parfyymissa kylpeneet olivat jälleen saapuneet paikalle sankoin joukoin. Jee.) Tämä päivä onkin mennyt migreenin jälkisumussa.

Onneksi jotain pientä sain kuitenkin aikaan. Lupasin tytölle, että tänä viikonloppuna ompelen viimein pipot, joita varten tilasin Jujunalta heijastavia silityskuvia. Tytön valinta oli violetti pipo ja yksisarvinen. Itse tykästyin perhoskuvioon. Värivalintana musta tuskin yllättää enää ketään. :D

Kokeilin ensimmäistä kertaa silitettävien kuvien kiinnitystä Mulla ja silitysraudalla on enemmänkin vihasuhde ja rakkaus kiteytyy siihen hetkeen, kun saan laittaa silitysraudan takaisin kaappiin. Niinpä kuvion silittäminen hieman jännitti. Ohjeita noudattaen kiinnittäminen onnistui kuin onnistuikin helposti. Toivottavasti kuvat myös pysyvät kiinni.

Pipojen kaavat ovat PaaPiin kaavakirjasta. Oma pipo on kokoa L reiluilla saumavaroilla ja tytön pipo kokoa M melko vähäisillä saumavaroilla. Tuli kyllä todella hyvin istuvat pipot ja malliltaan nämä ovat parhaat tähän mennessä ommelluista.

Ikuisuussäärystimet ja keväinen yleisjumi

Taisi olla viime talvena, kun lupauduin neulomaan kahdet säärystimet. Ensimmäiset valmistuivatkin parissa päivässä. Toisiin meni jonkin verran pidempään. Jos tarkkoja ollaan, niin noin vuoden verran. Toiveena oli palmikkosäärystimet ja kunnianhimoisesti suunnittelin tekeväni kelttiläistä palmikkoa suht ohuella langalla. Voi taivas! Kyllä meinasi elämänhalu kadota sen mallin kanssa. Lisäksi pieni apulainen kävi nykimässä pari puikkoa irti ja ehkä vähän purkamassakin. Lanka oli tuhannen solmussa ja mut oli pakotettu turvautumaan suunnitelmaan B.

Nyt säärystimet ovat viimein valmiit. Malli löytyi hieman yllättäen Yhteishyvän sivuilta. Helppo ja kiva mallihan tämä sitten viimein oli, kun sai tehtyä.

Malli: Säärystimet palmikkoneuleella
Lanka: Drops Big Delight, 120 g
Puikot: 5 mm

Paksuilla puikoilla neulomisessa on puolensa. Valmista tulee toki nopeasti, mutta omiin käsiin paksut puikot ovat todella raskaat. Ehdottomasti parhaat puikot tähän tarkoitukseen ovatkin KnitPron Spectrat. Mulla on niitä yksi setti ja varjelen sitä kuin aarretta. Niillä on tosi kevyt ja miellyttävä neuloa. Ja puikot ovat myös hauskan näköiset, sillä niistä näkyy läpi.

Viime aikoina on ollut valloillaan pahimman sortin yleisjumi. Ensin ajattelin, että kyseessä on vain neulejumi, mutta kyllä tämä levittyy laajemmalle. Joka kevät on sama tilanne, kun päivä pitenee ja valon myötä tehokkuus vähenee olemattomiin. Kunpa voisi nukkua syksyyn! Parit sukat olen sentään reissuneuleina saanut valmiiksi. Molemmat parit valmistuivat jo tammikuussa, mutta sain ne pääteltyä vasta tänään.

Malli: Pits in a row
Lanka: Nordia Raita-Ville, 103 g
Puikot: 3,5 mm

Malli: Eveliinat
Lanka: Novita 7 veljestä raita, 100 g
Puikot: 3,5 mm

Keskeneräisiä töitä on valtava määrä. Päätinkin keskittyä saamaan ne valmiiksi ja hillitä intoa aloittaa koko ajan uutta. (Myönnettäköön, että ainakin kahdet sukat täytyy aloittaa pikaisesti, jos meinaan saada ne ajoissa valmiiksi.) JyJyn jätin kesken, koska koko homma alkoi maistua puulta. Dekkareiden lukeminen oli paljon antoisampaa kuin uusien neuletöiden tehtailu. Mutta kyllä tämä tästä taas. Ihan niin kuin kaikkina aikaisempinakin keväinä. :)

Ruusunnuput

Kuten jo aiemmin kerroin, osallistuin jälleen JyJy -haasteeseen. Toistaiseksi yksikään haastekierros ei ole mennyt läpi. Tällä kertaa otinkin uuden lähestymistavan: teen mahdollisimman pitkälle työt valmiiksi ennen kuin aloitan seuraavaa ja pyrin käyttämään varastossa olevia lankoja. Toistaiseksi on mennyt suunnitelmien mukaan. JyJy2017 -lista löytyy täältä.

Olen neulonut ties kuinka monta sukkaparia Niina Laitisen ohjeilla. Malleja on valtava määrä ja valinnanvaikeus on joka kerta suuri. Turkoosi 7 veljestä taipui mielestäni oikein hienosti Ruusunnuput -malliin, vaikka nimi ja väri eivät ehkä kohtaakaan.

Ohje: Ruusunnuput
Lanka: Novita 7 veljestä, 96 g
Puikot: 3 mm

Kolmosen puikoilla neulottuna sukista tuli suurin piirtein kokoa 38. Viime aikoina olen neulonut tarkoituksella sukkia, jotka eivät itselleni mahdu. Nyt lahjoitettavien pussukkaan on valmistunut jo muutama pari. Tänä vuonna ei joulu pääse yllättämään. ;)

Flunssan kourissa kärvistellessä tällaiset helpot ja nopeasti valmistuvat mallit ovat erityisen kivoja. En kuitenkaan osaisi maata tekemättä mitään, vaikka olo on mitä on. Niin kauan kuin kykenen istumaan, kykenen myös neulomaan.

Terveempiä päiviä odottamaan löytyi alennusmyynnistä pari uuttaa käsityökirjaa. (Ok, myönnetään. Tuo sukkakirja ei kyllä tainnut olla alessa.) Tällä hetkellä keskittymiskyky ei riitä uuden oppimiseen, muttaodotan innolla, että pääsen kokeilemaan, osaanko neuloa yksiäkään sukkia uudesta kirjastani.

Tähtivirkkausta

En tehnyt varsinaisia uudenvuodenlupauksia, mutta jotain pientä käsitöihin liittyvää kuitenkin. Lupasin opetella vähintään kaksi uutta tekniikkaa vuoden 2017 aikana. Loppiaisen kunniaksi opettelin ensimmäisen: tähtivirkkauksen. Novitan lehdestä olin ohjetta katsonut aiemminkin ja nyt näitä tähtivirkattuja kaulureita on vilahdellut useammassa blogissa sekä Facebook-ryhmissä. Itselläni ei kaulurille ole käyttöä (kuljen ohuessa puuvillahuivissa ja meinaan silti paistua), mutta lapselle kauluri on kätevä. Ja kun sattui vielä löytymään valmiiksi tytön Lankamaailmasta valitsemat langat, niin johan siinä loppui tekosyyt kesken jopa minulta.

Ohje: Tähtivirkattu kauluri
Lanka: Hjerte Alpaca, 90 g
Virkkuukoukku: 3,5 mm

Alpakasta virkattu kauluri on taatusti lämmin ja pehmeä. Lanka oli sen verran ohutta, ettei kaulurista tullut myöskään älyttömän paksu, vaan se mahtuu oikein näppärästi haalarin alle. Napit ovat peräisin Paapolta tilatusta nappilajitelmasta.

Tähtivirkkaus oli lopulta todella helppoa ja ihan hauskaakin. Suoraan sanottuna en ymmärtänyt lehden ohjeesta yhtään mitään. Onneksi Novitalta löytyi myös ohjevideo, jonka avulla homma alkoi viimein luonnistua. Virkkasin 70 x 17 cm kappaleen, josta tuli juuri hyvän kokoinen kauluri 5-vuotiaalle. Hyvä niin, lankaa ei nimittäin olisi ollut enää useampaan raitaan.

Seuraavaksi tekisi mieli opetella haarukkapitsin virkkausta tai kenties jotain koukkuamiseen liittyvää. Eilen kirjakaupan alesta tarttui mukaan koukkuamiskirja, kun kerran halvalla sai. Toisaalta voisin viimein yrittää selättää vetoketjukammon ja opetella vetskarin ompelemisen. Millähän muulla voisi itseään haastaa?

Vuosi 2016 paketissa

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi on tapana vilkuilla hieman menneisyyteen. Vuoden loppua kohti tahti on selvästi hidastunut, mutta jotain on valmistunut siitä huolimatta. Loppuvuosi on kulunut tiiviisti töissä ja töiden alkamisen huomaa kesän ajan postauksista. Tai lähinnä sitä, ettei niitä juurikaan ole. Kesän käsityöt huipentuvat kolmeen tiskirättiin. :)

Sukkia neulon kaikkein mieluiten ja niitä valmistuukin määrällisesti eniten. Vuoden 2016 sukkasaldo on 15 paria. Yksi pari puuttuu kuvista, sillä se on vielä viimeistelemättä ja kuvaamatta. Omat suosikit ovat ehdottomasti Karmeat joulusukat, jotka menivät joululahjaksi ystävälle. Ensimmäistä kertaa uskaltauduin myös julkaisemaan sukkaohjeen suunnittelemiini Sydän edellä -sukkiin.

Virkattuja ja neulottuja päähineitä valmistui 8 kappaletta. Näistä omia ja lukijoiden suosikkeja olivat selvällä enemmistöllä Wurmit (täällä ja täällä) sekä virkattu pipo (täällä). Eipä pitäisi ainakaan päätä palella. ;)

Marttailu on pysynyt rakkaana harrastuksena. Vuoden aikana ehdittiin kokoontua monta kertaa opettelemaan ja tekemään yhdessä kaikenlaista. Opin koukkuamaan, opetin pitsipallojen ja himmeleiden tekoa ja loppuvuodesta herkuttelimme joulumakeisilla. Intomarttojen myyjäisiin ja arpajaisiin päätyi muutama pitsipallo ja sukkapari.

Käsitöiden lisäksi olen löytänyt lukemisen uudelleen. Vähäisestä vapaa-ajasta kilpailevat nyt puikkojen ja koukkujen lisäksi pohjoismaiset dekkarit. Kummasti aikaa on riittänyt molemmille.

Lukijoita on tullut hurjasti lisää vuoden aikana. Myös blogin Facebook -sivu on tavoittanut monta ihmistä. Jokainen kommentti lämmittää mieltä, joten kiitos niistä kaikista.

Hyvää ja käsitöiden täyttämää uutta vuotta kaikille blogini lukijoille! :)

Virkattu pipo

Olen pitänyt virkkaamista aina vähän tylsänä tapana tehdä yhtään mitään. (Ei kyllä ehkä uskoisi, kun katsoo, mitä on viime aikoina tullut tehtyä.) Tämä johtunee siitä, että olen tolkuttoman hidas virkkaaja. Siksipä uudet tekniikat ja tavat tehdä jaksavat yllättää ihan eri tavalla kuin neuloessa. Kohopylväiden virkkaus oli mulle täysin vierasta puuhaa, mutta parin yrityksen ja erehdyksen jälkeen työn jälki alkoi olla jo ihan siedettävää. Opettelin Ihan oikea blogi?:n ohjeen avulla ja sitä voin lämpimästi suositella. Myös pipon ohje on samaisesta blogista.

Ohje: Virkattu kierrekuvioinen myssy
Lanka: Gjestal Janne, 138 g
Virkkuukoukku: 3 mm

Pipoon halusin tekoturkistupsun. Mistä lie moinen idea iski, mutta pakko se oli toteuttaa. Onneksi Paapolta löytyi varastosta muutama tupsu. Ovat ilmeisesti melko suosittuja tällä hetkellä. Gjestalin Janne nimittäin sattui olemaan Lankamaailmassa tarjouksessa ja sitä tarttui mukaan kolmessa eri värissä. Ja kun tupsujakin on kolme, on pipoja tehtövä vielä pari lisää. Olen mestari tekemään väärän kokoisia pipoja, mutta tämä tuntuisi olevan kaikin puolin sopiva. Toivotaan, ettei pipo venähdä pahasti käytössä.

Enää ei puutu kuin lumi ja pakkanen. Tai tulisi edes se pakkanen. Pipoa kuvatessa tuli ihan kiitettävän lämmin, kun ulos vesisateeseen ei houkutellut lähteä. :)

Ihanan karmeat joulusukat

Minä(kin) ostin Lumi Karmitsan Villit vanttuut & vallattomat villasukat heti kirjan ilmestyttyä. Olin nähnyt muutamia kuvia kirjan malleista ja oikestaan nämä Karmeat joulusukat olivat suurin syy kirjan ostamiseen. Sukat oli pakko neuloa, vaikken itse noin paksuja ja pitkiä villasukkia voikaan käyttää. Niin kovia pakkasia ei olekaan, ettei minulle tulisi pitkissä sukissa armottoman kuuma.

Malli: Karmeat joulusukat (Lumi Karmitsa: Villit vanttuut & vallattomat villasukat)
Lanka: Novita 7 veljestä, 173 g
Puikot: 3,5 mm

Sukkia neuloin pitkään ja tunteella. Pariin kertaan iski tylsistyminen (molemmilla kerroilla kantapään paikkeilla), mutta kaiken kaikkiaan nämä olivat helpot ja hauskat neulottavat. Lankana on Novitan 7 veljestä, joten sukat valmistuivat paksuhkosta langasta melkein itsestään. Langatkin löytyivät valmiiksi omasta varastosta.

On nuo hiippailevat luurangot kyllä niin symppiksiä! Malli iski täysillä, kun en itse ole kovin perinteinen jouluihminen. Mielestäni perinteet on tehty ravisteltaviksi. Sukissa on mukavasti joulun tuntua, mutta tavistontut olisivat jääneet neulomatta.

Kuten jo mainitsinkin, kirjassa on paljon toteuttamisen arvoisia malleja. Kaaviot ovat selkeitä ja ohjeet on kirjoitettu niin, että myös vähäisemmällä kokemuksella saa sukat neulottua. Kirjoneule ei oikeasti ole niin vaikeaa, joten jos nyt mietit, että olisi kiva kokeilla, niin kokeile. Sen voin kertoa, ettei sitä ainakaan yrittämättä opi. ;)

KyJy-listalta sain näiden sukkien myötä rastittua jälleen yhden työn valmiiksi, mutta haasteen kanssa käy tällä kertaa todella nolosti. Uutta yritystä siis keväällä! Nyt tiedän ainakin todella hyvin, millaisella listalla haastetta ei viedä loppuun.