Sivut

perjantai 28. elokuuta 2015

Syksyinen Loki

Ties kuinka kauan tämänkin haaveen toteuttamiseen olisi mennyt ilman KyJyä. Olen ihastellut muiden neulomia Loki-neuletakkeja jo pitkään ja ajatuksissa on ollut tehdä sellainen omallekin muksulle. Mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Ja toiseksi: ajatus neuleen leikkaamisesta tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, kohtalokkaalta ja tuhoontuomitulta. Vaan eipäs se niin vaikeaa ollutkaan! Edelleen olen hieman epävarma, estävätkö ompeleet neuleen purkautumisen. Ehkä vetäisen vielä kerran kiellon päälle, että varmasti pysyy takki kasassa.

Eräänlainen kääk-hetki

Langaksi valikoitui Drops Karisma. Oikeastaan tilasin langat pipoa varten. Sitten löysin alekorista kaksi kerää punaista ja hetken lankoja pyöriteltyäni tilasin lisää sinapinkeltaista. Lankoja jäi sen verran, että vielä piponkin niistä saisi. Värien sommittelu oli yllättävän vaikeaa. Olisi pitänyt ottaa paperi ja värityskynät, mutta menin fiiliksen mukaan. Nostan hattua niille, jotka osaavat valita kirjoneuleisiin juuri ne oikeat värit. Tykkään kyllä lopputuloksesta. Värit ovat ihanan syksyiset ja ilmakin on alkanut viilentyä sopivasti. Kohta tämän saa käyttöön!

Malli: Ragga Eiriksdottirin Loki
Lanka: Drops Karisma (sinapinkeltainen 210 g, ruskea 31 g ,punainen 28 g) 269 g
Puikot: 3,5 mm ja 4 mm pyöröt
Harkitsin alkuun, että ompelen vetoketjun, mutta tyttö halusi ehdottomasti napit (napitus on nyt Se Juttu) ja kun Paapolta löytyi mieleiset napit tekstillä "Handmade", oli valinta selvä. Uskon lopputuloksen olevan huomattavasti siistimpi näin. En ole mikään mestari ompelemaan vetoketjuja muutenkaan ja neuleeseen ompeleminen on vielä hieman vaikeampaa, ettei se jää armottomalle mutkalle.


Ohje oli hyvä ja simppeli: kaavio + yhden A4-sivun verran tekstiä. Mitoitus oli pientä, mutta onneksi ohjeessa annetut valmiin takin mitat pitivät paikkansa. Mittailin tytön hupparia ja päädyin 7-vuotiaan kokoon. Takista tuli hyvän kokoinen pian 4 vuotta täyttävälle. Vähän on kasvunvaraa, mutta eipä tarvitse ihan heti olla uutta tekemässä. Pitää etsiä jostakin aikuiselle sopiva malli. Tällainen on saatava itsellenikin.

Yhdeksäs KyJy-työ on valmis. Vielä puuttuu neljä aloitusta. Aikaa on vielä muutama päivä.

torstai 20. elokuuta 2015

Pienen Pepin sukat

"Mikä se on se punatukkainen, eriparisukkainen ja isomustakenkäinen tyttö? Kerropa!" Näin on meillä alkanut useampikin keskustelu viime kuukausina. Tyttö on aivan hullaantunut Peppi Pitkätossuun ja sen myötä meille on kotiutunut kaksikin Peppi-nukkea, kirjoja, naamiaisasu ja peruukki. Mutta eriparisukat puuttuivat ja niitä tyttö oli toivonut jo pitkään.

Valloillaan olevan räsymattosukkavillityksen myötä ajattelin päästä helpolla ja neuloa sukat kahdella eri raitalangalla niin, että raidat kuitenkin erottuvat selkeästi. Ja vaikka kuinka yritin, ei näistä sukista ihan niin eripariset tullut kuin oli tarkoitus. Eikä sateenkaarilanka ollutkaan niin kivaa kuin ajattelin. Olikin aika haaleat sävyt. Mutta tytölle sukat ovat mieluiset ja talvella varmasti lämmittävät mukavasti. Se on tärkeintä.

Lanka: Novita 7 veljestä (2 eri raitalankaa) 72 g
Puikot: 3,5 mm pyöröt
Puikot ovat sekä sekaisin muuton jäljiltä että suurimmaksi osaksi kiinni keskeneräisissä KyJy-töissä. Siksi neuloin nämä sukat pyöröillä, vaikka yleensä neulonkin perussukat sukkapuikoilla. Taidan jatkaa pyöröillä neulomista sillä lopputulos on paljon siistimpi. Lisäksi mun upouudet Addit olivat todella ihanat käytössä! Ei ihme, että niitä on moni kehunut. Niitä on saatava ehdottomasti lisää.


Sukat ovat kahdeksas valmistunut KyJy-työ. Loppujen aloitusten kanssa tulee kyllä kiire, sillä vielä 6 työtä on aloitusta vailla ja ainakin yhdestä uupuu langat. Mutta onhan tässä vielä melkein kaksi viikkoa aikaa.


sunnuntai 16. elokuuta 2015

Asteri

Mattojen virkkauksesta on tullut yksi lempipuuhistani. Se ei liene yllätys kenellekään, joka on blogiani aiemminkin lukenut. Muuton myötä villitys on vain yltynyt ja nyt meillä onkin jo eteistä ja kylppäriä lukuunottamatta kaikissa huoneissa virkkaamani matto. Lastenhuoneesta se alkoi ja viimeisin valloitus on keittiö.

Keittiön mattoa mietin pitkään ja pähkäilin, onko virkattu matto kuitenkaan oikea vaihtoehto, sillä pesun pitäisi luonnistua suht helposti. Siksi päädyin ensimmäistä kertaa Esteri-ontelokuteeseen. Värejä oli tarjolla paljon ja materiaalin kerrottiin kuivuvan nopeasti. Hieman vierastin ajatusta polyesteristä, mutta käytännöllisyys ajoi tällä kertaa ohi. Aika näyttää, jääkö matto lopullisesti keittiöön.

Ohje: Asteri
Esteri-ontelokude, 2,7 kg
Virkkuukoukku 8 mm
Halkaisija 110 cm
Aikaisemmat matot olen virkannut joko ekosta tai ministä ja niihin verrattuna virkkaaminen oli hieman työläämpää. Toisaalta matto asettui malliinsa heti, eikä vaatinut suurempia venytyksiä ja höyryttämisiä. Oikesastaan riitti, että tallasin jalalla reunat lattiaan. Uskomattoman helppoa! Asteri tuntui tekovaiheessa hieman yksitoikkoiselta, mutta lopputulos on kaunis ja tummanruskea sopii keittiön väreihin kuin nakutettu. Alle pitänee laittaa liukuestettä, sillä laminaatilla matto ei tahdo pysyä paikallaan, enkä välttämättä halua luistella maton kanssa keittiön halki kuuma kattila käpälissä. ;)


Jälleen voin rustata KyJy -listalta yhden työn tehdyksi.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Vähän vinot sukat

Kuudentena KyJy -työnä valmistui aamutuimaan Skew-sukat. Nämä ovat ensimmäiset kärjestä aloitetut sukat, jotka olen koskaan tehnyt. Kerran kokeilin aloittaa kärjestä, mutta homma tyssäsi alkuunsa. Ohje oli melko suurpiirteinen ja jo silmukoita luodessa meni sormi suuhun. Nytkään ihan ensimmäisellä yrittämällä luominen ei onnistunut, mutta youtube-videon avulla sain viimein juonesta kiinni. Myös magic loop -tekniikka oli aivan vieras ennen tätä. Samalla vaivalla tuli siis opittua kaksi uutta asiaa.

Ohje: Skew
Lanka: Schoppel Wolle Admiral Bedruckt 86 g
Puikot: 3 mm & 2,5 mm pyöröt
Ohje oli suorastaan nerokas. Oikeastaan vasta ihan loppuvaiheilla alkoi hahmottua, mitä ollaan tekemässä. Kantapään tein kiltisti ohjeen mukaan, mutta siinä vaiheessa se ei tuntunut mitenkään loogiselta. Mulla on melko isot jalat, joten valitsin hieman ohjeistusta suuremmat puikot. Sain kuin sainkin aikaiseksi täydellisesti sopivat ja istuvat sukat. Ja kerrankin mulla on sukat, jotka on tehty erikseen oikeaan ja vasempaan jalkaan!


Värit eivät asettuneet sukassa niin kivasti kuin olin ajatellut. Seuraavat sukat aionkin tehdä raitalangasta. josko tuo sukan muoto tulisi sitten paremmin esiin. Muuten tykkään punamustasta värityksestä. Nämä sukat ovat juuri mun väriset.


Varren päättelyn kanssa oli alkuun ongelmia. Varren suusta tuli aivan liian kireä, enkä saanut sukkia vedettyä kunnolla jalkaan. Harmituksen vallassa hylkäsin sukan hetkeksi ja aloin neuloa toista. Sain kuitenkin hyvän vinkin joustavasta päättelystä (löytyy täältä), joten purin aiemman päättelyn ja tein uudelleen neulalla. Kyllä kannatti! Varsi on nyt todella joustava eikä kuitenkaan yhtään epäsiisti. Tätä tapaa tulen taatusti käyttämään jatkossakin. Nämä eivät nimittäin jää viimeisiksi tätä sorttia. Yleensä sekä varren että jalkaterän neulominen alkaa jossain vaiheessa tympiä (paitsi kirjoneulesukissa). Näiden sukkien kanssa sitä ongelmaa ei ollut.


Nyt sitten odotellaan sopivia kelejä, että voi ottaa sukat käyttöön. Meillä on mittarin mukaan sisällä lämmintä 28 astetta. Jo pelkkä sovittaminen ja kuvien räpsiminen oli todella hikistä puuhaa.

perjantai 7. elokuuta 2015

#blogisitarina

Olen perinteisesti ollut aika huono osallistumaan haasteisiin. Jos en heti aloita, ne painuvat unholaan. Siispä nyt otankin heti vastaan haasteen, jonka sain Palanutta siirappia ja pumpernikkeliä -blogin Marikalta.

Haaste on peräisin Kototeko -blogista ja ideana on kertoa oman bloginsa tarina ja haastaa mukaan neljä muuta bloggaria.


Vaikka tämä blogi onkin ollut olemassa vasta tämän vuoden alusta, on varmasti aloitettava vuodesta 2009, jolloin päätin aloittaa ensimmäisen blogini kirjoittamisen. Tuolloin elelin kolmen kissani kanssa ja elämä oli kovin erilaista kuin nykyään. Olin jokunen vuosi aikaisemmin herätellyt henkiin käsityöharrastuksen ja halusin saada koottua tekemiseni johonkin järkevään paikkaan. (Se unholaan painunut blogi löytyy täältä.)

Kuva ensimmäisestä postauksesta, työn alla Rogue ja laaduntarkkailijan kissa, josta myöhemmin kasvoi 13-kiloinen rötkäle.
Elämäntilanteen muututtua ratkaisevasti jäi blogikin vähemmälle huomiolle. Lapsen syntymän jälkeen ei ollut aikaa, eron jälkeen ei ollut energiaa ja ajatus alkoi tuntua yhä vieraammalta. Hetkellisesti jatkoin blogin kirjoittelua osallistuessani SNY-kierroksille. En kuitenkaan tuntenut blogia enää omakseni, joten unohdin koko homman. Sikäli harmittaa, että blogien välissä tuli tehtyä paljon sellaisia töitä, joista olisi ollut kiva kirjoittaa enemmänkin. Muutaman oman suosikin voisin kuitenkin nostaa esille niistä, jotka päätyivät blogiin asti.

Selbudeath-sukat itselle...

... ja kaverille
Karhu-paita kaverin miehelle
Tytön ensimmäiseksi syntymäpäiväksi neulotut kilpparit, jotka ovat leikeissä mukana edelleen.
Loppuvuodesta 2014 aloin harkita uuden blogin perustamista. Lähipiirissä oli pari aktiivista bloggaajaa ja lueskelin innokkaasti käsityöblogeja. Itselleni oli alusta asti selvää, että pääpaino tulee olemaan käsitöissä ja muu elämä saattaa vilahtaa teksteissä vain ohimennen. Tästä syystä myös postauksien väli saattaa välillä venähtää pitkäksikin. Esittelen mieluiten valmiita töitä, mutta viime aikoina on kieltämättä vilahdellut enemmän keskeneräistä kuin valmista.

Tässä blogissa on esitelty jo monta mattoa (ja lisää on tulossa, tänään on tilattu lisää kudetta). Mattojen virkkaamisesta tykkään nykyään melkein enemmän kuin neulomisesta. Matot tuntuvat myös kiinnostavan eniten, sillä lukijamäärät mattopostauksilla ovat ihan omassa luokassaan. En kuitenkaan ole yhtään postauksta kirjoittanut sillä mielellä, että kalastelisin sillä lukijoita. Tottakai on hienoa, että joku ihan oikeasti lukee ja on kiinnostunut samoista asioista. Ja totta helkkarissa sydäntä lämmittää jokainen kommentti ja uusi lukija. Mutta silti suhtaudun edelleen blogin kirjoittamiseen enemmän käsityöpäiväkirjana.


Kirjoittaminen itsessään on ollut mulle aina luontevaa. Nuorempana harrastin paljon kirjeenvaihtoa ja lukioaikoina rakastin äidinkielen tunteja ja kirjoittamista yli kaiken. Jotenkin elämä vain meni niin, että suurimmat kirjalliset tuotokset olivat vastauksia asiakkaiden laskureklamaatioihin. Varmaankin juuri kaipuu kirjoittamiseen oli perimmäinen syy bloggaamisen aloittamiseen. Ja siihen, että palasin blogin ääreen uudelleen. Halusin aloittaa puhtaalta pöydältä ja siksi juuri tämä blogi ja tämä vuosi. Nähtäväksi jää, mihin suuntaan homma kehittyy jatkossa. Mutta löysin rantein jatketaan, en aio ottaa stressiä. :)

Mukaan haastan seuraavat blogit:



Ohjeet (jotka saa kopioida myös omaan blogiinsa), tulevat tässä.

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. 



maanantai 3. elokuuta 2015

Täällä taas

Edellisestä postauksesta tuntuu olevan pieni ikuisuus, mutta eipä tuosta ole paria viikkoa enempää. Tässä välissä on vaihtunut osoite ja hiljalleen uusi koti alkaa näyttää kodilta. Parista ikkunasta puuttuu verhot ja mattoja tarvitaan ehdottomasti lisää (toisin sanoen: taas on tehtävä kudetilaus). Vanhaan asuntoon verrattuna täällä on ihanan hiljaista. Ensimmäisen yön vain kuuntelin hiljaisuutta ja nautin siitä, ettei seinän takana möykännyt kukaan. Lienee sanomattakin selvää, että aamulla väsytti. Paljon.

Tyttökin on mukavasti kotiutunut. Ihastelee ikkunasta maisemia, riemuitsee talon edessä pysähtyvästä jäätelöautosta ja on innoissaan naapurissa asuvista samanikäisistä muksuista. Lähellä on pari kivaa puistoa ja mitä parhaimmat ulkoilumahdollisuudet. Me tykätään meidän uudesta kodista!

Neulomaankin olen hieman ehtinyt. Se tosin syö vähän aikaa loppujen tavaroiden purkamiselta. En uskalla edes arvailla, koska viimeiset Ikea-kassit on makkarin nurkasta purettu. :D


KyJyn merkeissä tuntuu loppukesä kuluvan mukavasti. Neuloin tytölle pitkään himoitsemani Horatio and Oren -lapaset Novita Woolista. koska lapasten paino jäi alle KyJyn vaatiman 50 gramman, päätin neuloa itselleni samanlaiset. Voidaan samistella, vaikka värit eivät samat olekaan.


Lapasten neulominen sai jäädä hetkeksi, kun Skew -sukat veivät mennessään. En ole koskaan aiemmin neulonut sukkia kärjestä alkaen, mutta päätin opetella, kun tämä ohje oli niin kiehtova. Ja sehän on suorastaan nerokas! Ensimmäinen sukka on jo valmis, mutta joudun purkamaan päättelykerroksen ja päättelemään uudelleen. Siitä tuli aivan liian tiukka. Olis varmaan voinut jättää pienemmät puikot vaihtamatta. Ensin ajattelin, etten jaksa purkaa, mutta pakkohan se on. Eipä jää sitten harmittamaan.


Lankalaihiksen kanssa päätin jättää heinäkuun laskelmat väliin. Kovin kummoista muutosta ei kuitenkaan ole, joten katsotaan tilannetta uudelleen elokuun lopussa.