Koukutut kämmekkäät

Toissa iltana kokoonnuimme jälleen Intomarttojen kanssa oppimaan uutta. Illan teemana oli tunisialainen virkkaus eli koukkuaminen. Koska olen "hieman" innokas ja malttamaton, ajattelin edellisenä iltana ihan vähän kokeilla tekniikkaa. Ihan ensimmäistä kertaa en ollut asialla, sillä aika tasan viisi vuotta sitten yritin koukuta vauvalle villatakkia. Tekele oli alusta pitäen kiero ja tulin siihen tulokseen, etten varmaankaan saa ensimmäisten kuukausien aikana lasta niin kieroon kasvatettua, että villatakki olisi lähellekään sopiva. Vinttasin koukun korin pohjalle ja rustasin Facebookiin myynti-ilmoituksen. Kaveri osti koukun, kun itse jäin toipumaan kokemuksesta ja kasvattamaan kärsivällisyyttä.

Koukutut kämmekkäät
Lanka: Gjestal Maija ja Novita 7 veljestä, 78 g
Kaksipäinen koukkuamiskoukku 4 mm

Päädyin tekemään kämmekkäät, sillä lapaset (ainakin noin paksut) olisivat varmasti jääneet käyttämättä. Nuo kädessä voi talvella käyskennellä ilman sormien paahtumista ja toimivat varmasti myös Suomen suvessa. Lueskelin kahta eri ohjetta: Hääräämön ohjetta aloitukseen ja silmukkamäärään ja Novitan ohjetta kiilapeukalon osalta. Tosin peukalokiilan tein arviosta, sillä Maija on aika paljon ohuempaa kuin seiskaveikka.

Kirsikat puolestaan on tehty seiskaveikalla. Aloitin ensin Nallella, muuta kuvio ei erottunut riittävästi. Sitä paitsi kätköistä löytyneet seiskaveikan sävyt sopivat tarkoitukseen paremmin. Nyt kuviokin erottuu hienosti, enkä nähnyt turhaa vaivaa.

Olen näihin kämmekkäisiin todella tyytyväinen. Ensimmäistä kertaa asialla ja vaikka mitä. Josko seuraavaksi opettelisi ihan kunnolla sen nurjan silmukan, jonka Kati meille opetti. Koukkuamisesta tuli ehdottomasti yksi suosikkitekniikoistani. Enpä olisi vielä jokunen vuosi sitten tätäkään uskonut. :D

Tunnelmapala koukkuamisillasta

Marttailu on kyllä mainio harrastus! Niin monta kivaa juttua on jo opittu ja eiköhän koukkuaminenkin olisi jäänyt opettelematta ilman tätä yhdessä tekemisen riemua. Meillä on huikea ja samanhenkinen porukka, jonka kanssa ei ole tylsää eikä etenkään hiljaista. Mulle tapaamiset ovat henkireikä arkeen ja mukava piristusruiske sosiaaliseen elämään. :)

Taidanpa jatkaa koukkuamista. Seuraavasta projektista on päässä todella hieno kuva, mutta aika näyttää, onko lopputulos lähelläkään alkuperäistä ajatusta.