Kun mutakakku uuniin unohtui

Sain sny:ltä huhtikuun paketin mukana ohjeen minttumutakakkuun. Ajatuksena oli tehdä sitä viikonloppuna, kun meille on tulossa vieraita, mutta en malttanut odottaa. Ja pitäähän sitä resepti testata ennen kuin uskaltaa vieraille tarjota, eikös vaan. 

Jo heti alkumetreillä päätin poiketa hieman alkuperäisestä reseptistä. Lisäilin vähän sokeria ja vaniljasokeria, koska pelkäsin kakusta tulevan hieman turhan tymäkkää lapsia silmällä pitäen. Oma muksu ei suklaaseen koske pitkällä tikullakaan, mutta kaverin isommat lapset tykkäävät kyllä. En ole koskaan aiemmin tehnyt gluteenitonta kakkua. Maissijauhokin oli täysin uusi tuttavuus. Kakussa oli siis monta epäonnistumisen mahdollisuutta ja onnistuin vielä lisäämään yhden. 

Kakun ollessa uunissa jumituin olkkariin tuijottamaan Emmerdalea ja unohdin koko kakun. Vasta herkullisen tuoksun leijaillessa nenään muistin, ettei kakkua ollut tarkoitus kovin montaa minuuttia paistaa. Siinä vaiheessa oli liian myöhäistä mutakakkua silmällä pitäen. Muta jäi pois ja jäljellä oli pelkkä kakku. Ei huono vaihtoehto sekään. Kakusta tuli oikein onnistunut. Mutaisen version teen sitten myöhemmin ja laitan varuilta munakellon kilkattamaan.

GLUTEENITON MINTTUSUKLAAKAKKU

200 g tummaa minttusuklaata

200 g voita tai margariinia

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

5 kananmunaa

1 dl kuohukermaa

0,5 dl mantelijauhoja

1. Sulata suklaa ja rasva mikrossa välillä sekoittaen ja anna jäähtyä.

2. Lisää joukkoon sokeri ja vaniljasokeri.

3. Lisää kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten.

4. Sekoita joukkoon kerma ja mantelijauhot.

5. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista 200 asteessa 12-15 min.

Ja jos sitä mutakakkua haluaa, niin paistoaikaa kannattaa lyhentää. Vartissa kakusta tulee täysin kypsä. ;) Kakku vei kielen mennessään ihan pelkiltäänkin, mutta etenkin vaniljajäätelön kera.

Kerta se on ensimmäinenkin

En ole koskaan ommellut itselleni vaatetta. Tai paremminkin: en ole koskaan ommellut itselleni vaatetta, jota kehtaisi käyttää julkisesti. Ala-asteella ommeltu paitapusero lienee ainoa itselle ommeltu vaate, enkä käyttänyt sitä koskaan. Nyt kun olen ommellut useamman vaatteen tytölle, rohkaisin viimein mieleni ja surautin itselleni kesäksi kivan tunikan. Suurin syy tämän askelen ottamiseen on messuilta ostettu PaaPiin Onnenlintu, joka yksinkertaisesti huusi mun nimeäni. 

Sopivaa mallia ei tuntunut löytyvän mistään. Tässä onkin yhdistelty paria eri kaavaa ja vähän mallailtu kulahtaneesta kotipaidastakin. Kieltämättä kangasta leikatessa pukkasi kylmää hikeä otsalle, kun en ollut ollenkaan varma lopputuloksesta. Suuri kiitos kuuluu Marikalle, jolta sain hyviä vinkkejä (ja sen yläosan kaavan). 

Ja koska henkarissa roikkuessa tuo ei näytä juuri miltään, piti napata vielä pakollinen pönötyskuva.

Viikonloppuna sain valmiiksi jälleen yhden juhannusruusu-maton. Nyt onkin kuteet käytetty viimistä pisaraa myöten, joten hetkeen ei varmaankaan tule mattoja virkattua. Hieman olisi vielä vaaleanharmaata ja kylppäriin tarvittaisiin uusi matto, mutta siellä on sama ongelma kuin muuallakin tässä asunnossa: harmaa lattia. Pitäänee valita sinne(kin) joku tummempi väri.

Huhtikuun paketti

SNY-kierroksen huhtikuun paketin teemana oli omat lempparit. Mukavaa huomata, että salaisella neuleystävälläni on kovin samanlaisia lempijuttuja kuin itsellänikin. Tänään kävin tutkailemassa paikallisen kansalaisopiston sivuja ja huomasin siellä kasvivärjäyskurssin. Kasvivärjäys kiehtoo kovasti ja tahtoisin sitä kokeilla, mutta vielä en kurssille ilmoittautunut. Hienosti on salainen ystäväni salapoliisityötä tehnyt, sillä kyseisen teeman ympärille rakentui paketti, jonka sain käsiini pari tuntia tuon kurssipähkäilyn jälkeen. 

Olen paketin sisällöstä suorastaan mykistynyt, sillä sain itse värjättyä lankaa. Värit ovat todella kauniit ja aionkin harkita tarkkaan, mitä langasta teen, jotta se pääsee oikeuksiinsa. Sain myös erittäin mielenkiintoiselta vaikuttavan kirjan sienivärjäyksestä ja kaksi kerää lankaa, joita voin kokeilla itse värjätä. Aiemmin ei ole sienien tunnistaminen voinut vähempää kiinnostaa, mutta jos niillä voi kerran värjätä upeita lankoja, saattaa mut hyvinkin löytää metsästä kirmaamassa veriseitikin perässä. :D 

Minttumutakakun ohje vaikuttaa todella herkulliselta. Kuvassa oleva suklaalevy tuskin säilyy siihen asti, että alan leipoa. Eiköhän se katoa parempiin suihin jo aiemmin. Sekin sattuu olemaan yksi omista lemppareistani. :) Myös chilitahna ja -tonnikala tulee varmasti käyttöön. Voisikin pitkästä aikaa tehdä jotain tulisempaa ruokaa itselle.

Suuret kiitokset mahtavasta paketista! Olen niin onnellinen tuosta värjätystä langasta, ettei sanat riitä kertomaan. :) 

Ensi kuuta varten annan vinkkejä mielelläni. Se aihepiiri on itsellekin hieman haastava paketin kasausta silmällä pitäen. En juurikaan käytä koruja allergioiden vuoksi. Kultaisia ja hopeisia koruja voin käyttää, mutta esim. korvakoruista jouduin jo vuosia sitten luopumaan, koska aiheuttivat jatkuvaa riesaa. Hiuspantoja käytän kyllä (esim. kankaisia, jotka joustavat), samoin huiveja. Peruspinnejä käytän myös ja niitä olen mestari hukkaamaan. Kovin heppoiset hiushärpäkkeet napsuvat poikki, sillä hiukset ovat niin paksut ja niitä on valtavasti. Laukuista tykkään ja voisin kuvitella tekeväni niitä itsekin, jos sopiva ohje löytyy. Ja toki meillä asuu tuo pieni prinsessa, jolle jokainen päivä on yhtä juhlaa ja syy pukeutua rimpsuihin ja röyhelöihin. Itse kun en niinkään rimpsuista perusta. Toivottavasta tästä oli jotain apua. Jos ei, niin lisäkysymyksiä otetaan vastaan. ;)

Kaikki on vinksin vonksin (tai ainakin kesken)

Ennen olin vahvasti sitä mieltä, että teen yhden homman loppuun ja aloitan vasta sitten seuraavan. Jossain vaiheessa kaikki kääntyi päälaelleen. Tälläkin hetkellä on kesken kolme virkkuuta ja yhdet sukat pitäisi aloittaa mitä pikimmin. Voi huokaus! Ja kun keskeneräisiä tulee tätä tahtia, on selvää, ettei mistään tule kovin nopeasti valmista.

Viime viikonloppuna käytiin pyörimässä messuilla ja sieltä sain vielä lisää ideoita toteutettavaksi. Niitä kyllä pää pursuilee jo ennestään. Lapsimessuilla en ole ennen käynytkään, joten odotin niitä mielenkiinnolla, enkä joutunut pettymään toisin kuin kädentaitomessuihin. En päässyt edes hypistelemään lankaa, höh! Onneksi ei kuitenkaan tarvinut kotiutua tyhjin käsin. Tytölle löytyi tuliaisiksi kesämekko ja kankaitakin päätyi ostoskassiin. 

Löysin messuilta aivan ihanaa kärpässienitrikoota. Vaikka kuosi on kieltämättä melko syksyinen, ompelin siitä kesämekon Ottobren Princess Castle -kaavalla. Tyttö on aivan ihastunut uuteen mekkoonsa ja se on ollut tällä viikolla käytössä jo kahdesti. Tätäkin tehdessä opin taas pari asiaa kantapään kautta, enkä uskaltanut mitään taskuja alkaa värkkäämään, mutta lopputulos on taas vähän siistimpi ja parempi kuin edellisissä ompeluissa. 

Ensimmäistä kertaa ostin myös itseäni ajatellen kangasta. Nyt puuttuu enää joku simppeli tunikan tai trikoomekon kaava. Toivottavasti saan aikaan jotain sellaista, mitä kehtaan käyttää julkisestikin. Tulee muuten melko tyyris kotivaate.

***

Ja näköjään meni kuvatkin vinksin vonksin. Ei asetu oikeille paikoilleen, ei. Yritän nyt sitte vain elää tän kanssa.

Vapaapäivien satoa

Nyt on ollut muutama vapaapäivä ja heti alkaa tulla valmista. Energiaa on niin paljon enemmän kuin työpäivän jälkeen, että ihan itseäkin ihmetyttää.

Tää nyt ei varmasti yllätä ketään, mutta virkkailinpa tuossa ontelokuteesta maton. Ihan kuulkaas juhannusruusun. :D Mutta on se kaunis malli, sitä ei käy kieltäminen. Nämä kuteet olin alkujaan ostanut olkkarin mattoa varten. Onneksi tulin toisiin ajatuksiin. Kuva kertonee enemmän siitä, miksei meille tule harmaata mattoa...

Oli kerrassaan haastavaa saada mattoa kuvatuksi, sillä meillä on joka huoneessa tuo sama muovimattohirvitys. Kuvasta saa kyllä katseellaan mattoa hakea. On siis parempi tehdä olohuoneeseen matto jollain toisella värillä. Tämän maton sain viimein kuvattua päiväpeiton päällä.

Virkattu ontelokuteesta 8 mm koukulla
Malli: Juhannusruusu
Halkaisija 98 cm, paino 2 kg

Tänään kävimme pääsiäisvierailulla mummini luona. Maton valmistuttua virkkasin samalla ohjeella tiskirätin viemisiksi. Muutaman kerroksen jätin väliin, mutta hienostihan tuo rättinäkin toimii. Epäilen tosin, ettei mummi sitä raaski rättinä käyttää.

Tiskirätti juhannusruusu-maton ohjeella
Lanka: Novita Bambu 31 g
Virkkuukoukku: 3 mm

Ja olenhan mä nyt sitten ommellutkin jotain. Noshilta tilatussa kangaspussissa oli jonkin verran pieniä paloja kangasta, joista on kyllä työn ja tuskan takana (ainakin mulle) keksiä mitään. Tätä farkkucollegea oli 30 cm pätkä ja hetken pähkäiltyäni sain siitä ommeltua tytölle pipon. Kyseessä oli ensimmäinen itse ommeltu pipo. Mitään kaavoja ei ollut ja mallina käytin tytön vanhaa pipoa, joka on jo jäänyt hieman liian pieneksi. Halusin saada näille toistaiseksi viileille kevätkeleille hieman paksumman pipon, sillä trikoiset tuntuvat vielä turhan kevyiltä. Lopputulokseen olen tyytyväinen, vaikka paksuhko kangas jääkin helposti töröttämään miten sattuu.

Tähän(kin) oli pakko saada kukkanen. Mieluinen kukan malli löytyi Nappikauppa Punahilkan sivuilta. Pipo pääsi heti käyttöön ja tyttökin tykkäsi kovasti. :)

Hyvää pääsiäistä!

Olen nauttinut vapaapäivistä täysin siemauksin.  Flunssa alkaa hiljalleen helpottaa ja pystyy tekemään muutakin kuin makaamaan sohvalla taju kankaalla. Pää vilisee ideoita, eikä oikein tiedä, mistä aloittaisi. Olisi kiva myös vähän ommella kesävaatteita tytölle, mutta siinä puuhassa hieman hiertää se, ettei luotto omiin taitoihin ole kovin korkealla. :D Löysin jo pari ihanaa ideaa ja totesin sitten, ettei taida rahkeet riittää. Josko viikon päästä messuilta saisi lisää potkua tähänkin hommaan. Olen siis keskittynyt siihen, minkä takuulla osaan: mattojen virkkaamiseen (ylläri!).

Posti toi torstaina pääsiäistervehdyksen sny:ltä. Kiitokset siitä! :) Oli mukava yllätys löytää laskujen ja mainosten seasta muutakin postia.

Tämän myötä oikein hyvää pääsiäistä kaikille! Otetaan rennosti ja nautitaan. :)