Matto olohuoneeseen - vihdoin ja viimein

Olen suunnitellut olohuoneen maton virkkaamista kohta puoli vuotta. Alkuperäinen idea kaatui siihen, ettei meidän "ihanasta" muovimatosta erottunutkaan se vaaleampi harmaa, jota olin jo valmiiksi varannut. Siispä piti tehdä suunnitelma b ja vaihtaa väriä. Olikin jo korkea aika saada jotain itse tehtyä paraatipaikalle.

Mieluista mallia ei meinannut löytyä millään. En myöskään osannut päättää, minkä mallinen maton pitäisi olla. Ajattelin, ettei pyöreä välttämättä käy. Mutta käyhän se! Kun viimeisin Suuri Käsityö -lehti sukelsi postiluukusta, löysin viimein Sen Oikean Mallin. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen.

Virkattu matto (Suuri Käsityö 5-6/2015)
Eko-ontelokude, n. 4,5 kg, halkaisija 150 cm
Virkkuukoukku: 9 mm

Väriksi valikoitui niin ikään harmaa, mutta huomattavasti tummempi kuin edeltäjänsä. Ohjeen matto oli tehty toisenlaisesta kuteesta, joten otin onneksi varman päälle ja varasin kudetta 5 kiloa ohjeessa mainitu neljän kilon sijaan. Noin puoli kiloa kudetta jäi jäljelle. Oli mukava virkata, kun kerrankin viimeisten kerrosten aikana ei tarvinut pelätä, että kude loppuu kesken.

Malli on mun mielestä äärettömän kaunis. Sitä oli myös mukava virkata. Joka kerroksella tapahtui jotain (mitä nyt viimeiset kolme kerrosta oli aika puuduttavia) ja mielenkiinto pysyi yllä. Kovin kauaa ei tämänkään maton kanssa tarvinut tuhertaa: viikko sitten aloitin ja siinä se nyt on. Yhteensä viitenä iltana taisin tuota tehdä, kun pari päivää meni sairastelun takia sivu suun. Harmi, että meillä on niin pieni asunto (tai ainakin pienet huoneet), ettei tuollainen mahdu mihinkään muualle. Makkariin pitäisi vielä matto saada, mutta siellä on niin vähän lattiaa vapaana, että joku kapea eikä niin kovin pitkä matto on kiikarissa.

Vielä pieni tunnelmapala ja sitten palaan tuijottelemaan luomusta jalkojeni alla.

Virkattu pallo

Vauvauutiset kaveripiirissä saavat aina sormet syyhyämään käsitöiden pariin. Kaverin pojalle valmistui jo maaliskuussa lahjaksi pallo. Tänään viimein pääsin viemään lahjan ja ihastelemaan nuorta herrasmiestä. 

Langaksi valikoitui seiskaveikka, sillä sitä oli valmiiksi kotona kirkkaissa väreissä. Halusin tehdä pallosta värikkään ja iloisen näköisen, jotta sitä olisi pienen ihmisen kiva katsella. Kokoa pallolle tuli melkoisesti, joten siinä mielessä ohuempi lanka olisi saattanut olla perusteltua. Vanun joukkoon laitoin pari kulkusta, jotka kyllä kilisevät yllättävän hyvin. Testailin ensin niin, että laitoin kulkuset suklaamunan muoviseen sisukseen, mutta lopputuloksena oli enemmän kolinaa kuin kilinää.

Hyvän ja selkeän ohjeen löysin Johkunlaiset askareet -blogista.

Virkattu pallo
Lanka: 7 veljestä 112 g
Virkkuukoukku: 3 mm

Yhdistin palat langan ja neulan kanssa. Hieman nuo ompeleet näkyvät, kun käytin ainoastaan valkoista lankaa palojen yhdistämiseen. Onnistuin ilokseni kokoamaan pallon niin, ettei missään kohtaa tule samanvärisiä paloja vierekkäin. Palloa kasatessa pelkäsin koko ajan, että homma kosahtaa loppumetreillä. Hahmottaminen ei ole mun vahvimpia puolia, joten käytin kasaamiseen melkoisen määrän pähkäilyä ja järkeilyä. Jollekin toiselle tuo olisi varmasti ollut huomattavasti helpompi homma. :D

Toivottavasti pallo tuo iloa saajalleen, kunhan poika hieman kasvaa. Tällä hetkellä pojalla ja pallolla ei kovin paljoa kokoeroa olekaan. :)

Virkattu kesäkassi

En ole kesäihminen. En ole myöskään laukkuihminen. Mulla on yksi laukku, jota käytän niin kauan, kunnes se hajoaa ja sitten ostan uuden. Tavaroiden puljaaminen laukusta toiseen on jotenkin työlästä. Siksi yllätin itseni virkkaamalla kesäkassin. Ja ihan itselleni. Siitä tulikin aika hauska. Nähtäväksi jää, tipahteleeko omaisuus kassin rei'istä ja pitääkö vielä ommella vuorikin.

Lanka: Novita Rytmi 170 g
Virkkuukoukku: 3,5 mm

Ohjeen kukkaympyrän virkkaamiseen löysin täältä. Kovin montaa kerrosta ei tarvinut virkata, sillä lanka on melko paksua. Tein kaksi ympyrää, jotka virkkasin yhteen. Sangoiksi kieputtelin nyörit. Voi olla, että lyhennän sankoja hieman, mutta käytössähän sen sitten huomaa, onko pituus sopiva. Ovat ne kyllä sillä hilkulla, että voisi hieman lyhyemmäksi pätkäistä. Tai sitten niiden pitäisi olla tosi paljon pidemmät. Mutta koska kassi painaa tyhjänäkin melko paljon, ovat lyhyet varmasti käytännöllisemmät.

Kassin virkkaaminen oli mukava välipalatyö. Parissa illassa tuli valmista. Kerran jouduin hakemaan lankaa lisää, kun aluksi arvioimani 3 kerää loppui kesken. Parempi niin päin kuin että lankaa jäisi määrittelemätön läjä yli. En oikein osaa keksiä paksuhkolle nauhamaiselle puuvillalangalle mitään muutakaan käyttöä.

Kyllä tää alkaa nyt pelottavan kesäistä olla. Tänään varasin pienen kesäreissun, nyt on kesäkassi... Mitähän vielä? ;)

Toukokuun paketti

Taidan jokaisen paketin yhteydessä päivitellä sitä, miten nopeasti kevät on hujahtanut. Tänään ihmettelin saapumisviestin saatuani, että mikä ihmeen paketti mulle nyt on tullut, kun en ole edes tilannut mitään. Mutta niin on toukokuukin jo yli puolen välin ja sain taas ihanan yllärin pariltani.

Toukokuun paketin teemana oli "Juhlakausi lähestyy". Itse koin tämän teeman vaikeimpana toteuttaa, joten en ihmettele, että parinikin kertoi pähkäilleensä päänsä puhki paketin kanssa. Mutta ei hätää, kokonaisuus oli erittäin onnistunut ja mieluinen. :)

Dropsin Lace -lanka on aivan ihanan tuntuista. Niin pehmeää ja silkkistä! Pakko myöntää, että tuskin olisi itse tullut ikinä ostettua kyseistä lankaa, mutta mukana tuli onneksi kauniin huivin ohje, joten ei muuta kuin neulomaan uusilla puikoilla, jotka myös löytyivät paketista. Lisäksi sain aina yhtä tarpeellisia apuvälineitä: silmukanpidikkeitä ja silmukkamerkkejä. Suklaassa maistuu kahvi ja kardemumma. Iskin levyn kimppuun heti kuvan nappaamisen jälkeen. Ehdin juuri ajatella, että tässähän yhdistyy mukavasti suklaa ja pullakahvit, kun tyttö tuli huoneestaan ja kysyi "äiti, tuoksuuko täällä pulla?". Toimii. Parini oli tehnyt myös hiuspannan (joka varmasti pääsee tytön käyttöön) ja kaksi hiuspinniä. Postimies oli tosin ollut hivenen kovakourainen, sillä osa helmistä oli irronnut. Mutta liimailen ne takaisin kiinni ja taas mennään. :) Suuret kiitokset!

Ensi kuussa onkin sitten viimeisen paketin aika. Jotenkin haikeaa, että tämä hauskuus on loppusuoralla. Kaikki paketit ovat olleet yllätyksellisiä ja mulle sopivia. En malta odottaa seuraavaa!

Myrtit

Eilen valmistuivat toiset sukat Sukkakalenterin ohjeella. Sain sny-kierroksen huhtikuun paketissa parini värjäämää seiskaveikkaa ja sille olen etsiskellyt sopivaa sukkamallia. Myrtithän siitä sitten valmistui. Jo ohjeen nimi tuntui jotenkin oikealta tuolle langalle (johtunee langan väristä) ja malli miellytti silmää muutenkin.

Malli: Myrtit
Lanka: 7 veljestä, 122 g
Puikot: 3,5 mm

Jälleen tykästyin mallin selkeyteen. Siitä huolimatta, että sukat oli helppo neuloa, eikä ohjetta tarvinut vilkuilla kaiken aikaa, on sukissa joku juju. Mulla oli vakaa aikomus neuloa toisen sukan kuvio peilikuvana. Jossain vaiheessa se kuitenkin pääsi unohtumaan, joten kuvio on molemmissa sukissa samoin päin. Sepä ei kuitenkaan haittaa. Tykkään näistä jo nyt hurjasti. Väritkin asettuivat oikein kivasti. Aloittaessa ei ollut pienintäkään käsitystä, miltä värit näyttäisivät valmiissa sukassa.

Vapaapäivä on täten hyvin käytetty. On ommeltu, siivottu parveke ja loppuilta kuluukin lätkää tuijotellen ja eilisen hierojakäynnin jälkijomotuksia potien. (Mun uusi hieroja teki eilen pieniä ihmeitä.) Toivottavasti saan nopsaan vasemman käpälän ja hartiat parempaan kuosiin, että uskallan suunnitella taas maton virkkaamista. Uusimmassa Suuri Käsityö -lehdessä on nimittäin täydellinen maton ohje meidän olkkaria ajatellen. ;)

Aikaisen aamun tuunailuja

Meillä ei nukuta koskaan pitkään. Ei edes vapaapäivinä. Tänään olikin hyvää aikaa heti aamusta istahtaa hetkeksi ompelukoneen ääreen ja tuunata viimein tytölle kirpparilta pari viikkoa sitten löytyneestä t-paidasta kesämekko. Tai fanimekko tuo taitaa oikeastaan olla.

Tyttö fanittaa kovasti Haloo Helsinkiä ja etenkin Elliä. Eikä siinä, kyllä itsekin tykkään bändistä kovasti ja levyt soivat autossa ahkerasti. Tyttö osaakin monta biisiä ulkoa ja vei levyn päiväkodin levyraatiinkin. Joululahjaksi saamansa kitaran ja mikrofonin kanssa neiti matkii musiikkivideon tahdissa Elliä ja laulaa mukana. Niinpä kirpparilta löytynyt Haloo Helsingin t-paita olikin varsinainen löytö. (Kiitos vaan Marikalle, että heitit tuon tuunausidean. En ois itse välttämättä tajunnut.)

Paita oli s-kokoa ja melko kapeaa mallia. Pääntie oli valmiiksi passelin kokoinen, joten leikkasin ainoastaan hihat pois ja kavensin aavistuksen verran kainaloiden alta. Vähän mustaa resoria kädenteille ja sepä oli siinä. Nopeasti valmista ja neiti tykkää. Nyt pitäisi kuulemma päästä keikalle. :)

Äitienpäivän alla

Tyttö on ollut koko viikon ihan täpinöissään lähestyvästä äitienpäivästä. Päiväkodissa on toki askarreltu lahjat jo hyvissä ajoin ja tuolla se keittiössä odottaa huomista, että päästään lähemmin tutkailemaan.

Eilen askarreltiin mummeille kortit/lahjat, joihin idea löytyi Facebookista Lasten kanssa askartelevan ideapankista (josta muuten löytyy hurjasti hyviä vinkkejä). Tämä oli helppo toteuttaa parista vessapaperirullasta. Tyttö valitsi itse värit perhosiin ja liimaili osat yhteen sekä koristeli tarroilla. Perhoset saivat nimetkin: Hymy ja Äkä.

Hymy ja Äkä

Työviikko oli jälleen melko kiireinen ja väsyneenä kotiin tullessa olikin mukava löytää ylläripostia sny:ltä. Kuoresta löytyi hauska Pikku Myy -kortti, jonka sisällä on labyrinttitehtävä ipanalle, sekä kivoja tarroja. Tarrat tulivatkin tarpeeseen, sillä suurin osa olemassa olevista tarroista on nyt liimattu noihin perhosiin. :D Nyt päästään taas askartelemaan lisää. Suuret kiitokset päivän piristyksestä!

Tänään vietän rentouttavaa päivää ihan itsekseni. Aion pyöräyttää jonkun ihanan juustokakun huomiseksi, tehdä käsitöitä ja vain olla möllöttää kaikessa hiljaisuudessa. Ehkä otan päikkäritkin, kun siihen kerrankin on mahdollisuus.

Hauskaa päivää kaikille! :)

December socks

Viimein olen päässyt taas sukkapuikkojen kilisyttämisessä vauhtiin. Yksi tietty malli on ollut mielessä jo tovin ihan jo senkin takia, että halusin tietää, kuinka niin ihana kuvio neulotaan. Näistä sukista tuli i-ha-nat! 

Lanka on peräisin sny:n maaliskuun paketista. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun ehdin kierroksen aikana ihan oikeasti neuloa jotain valmiiksi saaduista langoista. Seuraavaksi neulon itselleni sukat siitä ihanasta värjätystä seiskaveikasta. Nämä sukat menevät kiitokseksi tytön muskariopettajalle, kun lukuvuosi parin viikon päästä päättyy. Onneksi oranssia on omassakin jemmassa, sillä haluan itselleni tismalleen samanlaiset.

Malli: December socks
Lanka: Novita 7 veljestä oranssi (101 g)
Puikot: 3,5 mm

Mitä ilmeisimmin olen noudattanut ohjetta tarkasti, sillä langan menekki on grammalleen sama kuin mitä ohjeessa on mainittu. Yllättävän helpot ja nopeat nämä oli neuloa. Mallineuleenkin opin ulkoa melko nopeasti, vaikka alkuun pitikin syynätä kaaviota tiukasti. Omiin sukkiin taidan kyllä lisätä muutaman kerroksen ilman kavennuksia. Ohje on kokoa 39 ja kyllähän sinne tämä vähemmän siro 42 sujahti, mutta vähän jäi varpaat kippuralle. :D

Olen nyt asettanut itselleni tavoitteeksi neuloa, ellei ihan kaikkia, mutta ainakin suurimman osan Sukkakalenteri 2015:n sukista. Kuvia olenkin jo ihastellut siitä saakka, kun sukkakalenterin hyppysiini sain. Voisikin nyt aloittaa ihan oikeasti joululahjasukkien neulomisen, ettei taas tarvitsisi silmät ristissä neuloa aattoa edeltävänä yönä viimeistä paria valmiiksi.

Kahvia, kahvia

Tänään on taas marttailtu pitkästä aikaa. Ulkona satoi vettä kaatamalla, joten mikäpä oli askarrellessa mukavassa ja ennen kaikkea samanhenkisessä porukassa. Marttakulmassa oli kuivaa ja lämmintä ja kahviakin sai. :) Tällä kertaa askartelimme kahvipusseista. Luulin keränneeni kunnon läjän pusseja ja kaveri toi mulle niitä töistä, mutta yllätyin, kuinka paljon niitä lopulta tarvitaan. Onneksi sain vielä säkillisen pusseja kotiin, ettei homma tyssää alkuunsa. Nyt sitten kaikki tutut ja kylänmiehet jemmaamaan mulle pusseja, että pääsen harrastamaan.

Pari vuotta sitten olen jossain kerhossa tehnyt kahvipusseista pannunalusen vahtien samalla toisella silmällä, ettei tuolloin alle 2-vuotias ipana tuhraa kaikkea ympärillä olevaa sormivärillä. Sen jälkeen en ole kahvipusseihin koskenut askartelumielessä. Lähtötaso oli siis lähes nollassa. Kahdessa ja puolessa tunnissa sain punottua kolme ruutua.

Sukkapuikot olivat hyvä apu punomiseen, mutta valmiit ruudut aion siirtää puisille varrastikuille odottamaan yhdistämistä. Tehdessä tulee käytettyä sen verran voimaa noiden suikaleiden kiskomiseen, että puiset tikut saattaisivat napsahdella poikki.

Ensimmäisenä tavoitteena on tehdä säilytyskori/kassi kaiken maailman mainoksille ja keräyspaperille, jota postiluukusta puskee solkenaan. Toki oveen voisi viimein laittaa myös sen "ei mainoksia" -tarran. Varmasti silti korille olisi käyttöä. Tahtoisin myös oppia kohdistamaan kuvioita jotenkin järkevästi. Nythän nuo ruudut näyttävät melkoiselta sillisalaatilta. Mutta kaikki aikanaan. Jospa ensin ottaisi tekniikan haltuun.

Ompelukonetta en uskalla näihin kahvipussitöihin käyttää, sillä pelkään sen hajoavan. Onneksi on muitakin tapoja yhdistää pussit. Pakko myöntää, etten ehkä ihan heti olisi uskonut innostuvani moisesta puuhasta, mutta näköjään näpertelijä on aina näpertelijä, oli materiaalina mikä tahansa. Uuden oppiminen on mahtavaa!

Vapputunnelmia ja lankalaihiksen jatkuva takapakki

Alkuvuosi on hurahtanut sellaista vauhtia, että vappu(kin) pääsi yllättämään. Melko pienin ponnistuksin sitä meillä vietettiin. Töissä oli todella kiireinen viikko ja väsymys oli eilen aivan uskomattomissa mittasuhteissa. Perunasalaatin ainekset ovat edelleen jääkaapissa jatkojalostusta vailla, enkä jaksanut puhaltaa kuin yhden ilmapallon. Mutta onneksi tyttö pääsi vapun tunnelmaan päiväkodissa ja illalla isänsä kävi tuomassa kätyri-ilmapallon, josta riittää riemua moneksi päiväksi. Kieltäydyn siis tuntemasta huonoa omatuntoa siitä, ettei tänä vuonna nurkat notku serpentiineistä ja palloista, eikä munkkien käry ole vallannut asuntoa. Meidän vappu on tänä vuonna  pienimuotoinen.

Päiväkodin vappujuhlaan sai pukeutua naamiaisasuun ja siitä käytiinkin viikon mittaan monta keskustelua. Tyttö halusi olla Nelli Nuudelipää. Helppo homma, ajattelin, ja suuntasin kangaskauppaan haaveissa puna-valkoraidallinen trikoo. Vaan eipä sitä ollutkaan valikoimissa. Oli vain pystyraitaa ja sekin joko vaaleanpunaisena tai oranssina. Ou nou! Onneksi marketista löytyi naisten pitkä yöpaita sopivassa värissä. Siitä sitten saksimaan ja ompelemaan mekkoa, jotta tyttö saa pukeutua niin kuin haluaa. Viikon mittaan mieli muuttui huolestuttavan monta kertaa. Vielä edellisenä päivänä tyttö oli kertonut päiväkodissa pukeutuvansa Peppi Pitkätossuksi. Myös keiju, koira ja kissa vilahtivat välillä keskusteluissa. Onneksi aamulla oli kuitenkin Nelli-fiiliksissä ja mekko pääsi käyttöön. Mekko on ommeltu Ottobren Free Stars -kaavalla.

Lankalaihiksen takapakki se vain jatkuu jatkumistaan. Jotain on sentään tullut neulottuakin, mutta mattojen virkkaaminen ja ompelu ovat olleet huhtikuussa suuremmassa osassa. Nyt onkin parit sukat jo suunnitteilla ja on tässä jotain sentään valmistunutkin, vaikkei niitä vielä voi julkaista. Kunhan lahjat ja muut yllärit pääsevät oikeille omistajilleen, voi kuvia laittaa tännekin. :)

Maaliskuun tilanne: 10,759 kg

Huhtikuussa saatu/ostettu: 550 g

Huhtikuussa käytetty: -96 g

Tilanne huhtikuun lopussa: 11,213 kg

Apua! Mä olen kohta takaisin lähtöpisteessä. Ja ylikin. 

Nyt on etsinnässä joku kiva kesäinen huivimalli kummipojan rippijuhlia varten. Kengät mulla on jo, mikä jo itsessään on melkoinen ihme. Mekostakin on idea, kun vain kangas löytyy. Päätin rohkaista mieleni ja ommella itselleni mekon, sillä vaatekaupoissa ramppaaminen ja sovitteleminen eivät kuulu lempipuuhiin. Mutta huivi pitäisi vielä tehdä. Ravelry on toki täynnä ihania malleja ja valinnanvaikeus on valtava. Kaikki malli- ja lankavinkit  otetaan kiitollisina vastaan. Vink vink. ;)