Koukutut kämmekkäät

Toissa iltana kokoonnuimme jälleen Intomarttojen kanssa oppimaan uutta. Illan teemana oli tunisialainen virkkaus eli koukkuaminen. Koska olen "hieman" innokas ja malttamaton, ajattelin edellisenä iltana ihan vähän kokeilla tekniikkaa. Ihan ensimmäistä kertaa en ollut asialla, sillä aika tasan viisi vuotta sitten yritin koukuta vauvalle villatakkia. Tekele oli alusta pitäen kiero ja tulin siihen tulokseen, etten varmaankaan saa ensimmäisten kuukausien aikana lasta niin kieroon kasvatettua, että villatakki olisi lähellekään sopiva. Vinttasin koukun korin pohjalle ja rustasin Facebookiin myynti-ilmoituksen. Kaveri osti koukun, kun itse jäin toipumaan kokemuksesta ja kasvattamaan kärsivällisyyttä.

Koukutut kämmekkäät
Lanka: Gjestal Maija ja Novita 7 veljestä, 78 g
Kaksipäinen koukkuamiskoukku 4 mm

Päädyin tekemään kämmekkäät, sillä lapaset (ainakin noin paksut) olisivat varmasti jääneet käyttämättä. Nuo kädessä voi talvella käyskennellä ilman sormien paahtumista ja toimivat varmasti myös Suomen suvessa. Lueskelin kahta eri ohjetta: Hääräämön ohjetta aloitukseen ja silmukkamäärään ja Novitan ohjetta kiilapeukalon osalta. Tosin peukalokiilan tein arviosta, sillä Maija on aika paljon ohuempaa kuin seiskaveikka.

Kirsikat puolestaan on tehty seiskaveikalla. Aloitin ensin Nallella, muuta kuvio ei erottunut riittävästi. Sitä paitsi kätköistä löytyneet seiskaveikan sävyt sopivat tarkoitukseen paremmin. Nyt kuviokin erottuu hienosti, enkä nähnyt turhaa vaivaa.

Olen näihin kämmekkäisiin todella tyytyväinen. Ensimmäistä kertaa asialla ja vaikka mitä. Josko seuraavaksi opettelisi ihan kunnolla sen nurjan silmukan, jonka Kati meille opetti. Koukkuamisesta tuli ehdottomasti yksi suosikkitekniikoistani. Enpä olisi vielä jokunen vuosi sitten tätäkään uskonut. :D

Tunnelmapala koukkuamisillasta

Marttailu on kyllä mainio harrastus! Niin monta kivaa juttua on jo opittu ja eiköhän koukkuaminenkin olisi jäänyt opettelematta ilman tätä yhdessä tekemisen riemua. Meillä on huikea ja samanhenkinen porukka, jonka kanssa ei ole tylsää eikä etenkään hiljaista. Mulle tapaamiset ovat henkireikä arkeen ja mukava piristusruiske sosiaaliseen elämään. :)

Taidanpa jatkaa koukkuamista. Seuraavasta projektista on päässä todella hieno kuva, mutta aika näyttää, onko lopputulos lähelläkään alkuperäistä ajatusta.

Monkeyt 2

Joskus nettikaupasta tilatessa käy niin, että lanka onkin jotain aivan muuta kuin oli kuvitellut. Tämän Drops Fabelin värin kanssa kävi juuri niin. Kerät pyörivät pitkään vailla tarkoitusta, sillä väri ei napannut ollenkaan. Ajattelin, että kiva malli pelastaisi tylsän langan, mutta ei siinä ihan niinkään käynyt. Kuvio hukkuu kummallisen kirjavaan lankaan.

Malli: Monkey
Lanka: Drops Fabel, 77 g
Puikot: 2 mm

Cookie A:n Monkey on edelleen yksi suosikkimalleistani ja Drops Fabel on ihan mahtava sukkalanka, mutta nyt oli runsaasti kapuloita rattaissa. Ensimmäistä sukkaa tein kantalappuun asti 2,5 mm puikoilla. Kantalappu alkoi muistuttaa enemmän kalaverkkoa kuin sukkaa, joten purin sukan ja vaihdoin pienempiin puikkoihin. Kakkosen puikoilla jälki oli jo huomattavasti siistimpää. Langan paksuus vaihteli kuitenkin sen verran, että vaaleidrn raitojen kohdalta neule on paksumpaa. Raivostuttavaa! Jatkossa pitäydyn yksivärisissä Fabeleissa. Niitä neuloo ilolla.

JyJyt nytkähtivät taas askeleen kohti päämäärää. Vielä pitäisi neljä työtä taistella loppuun.

Lemmy-tyyny

Virkkasinpa tyynyn itse itselleni. Olen aivan ihastunut ja oikeasti ihan helkkarin ylpeä siitä, että
a) tein ensimmäistä kertaa kirjovirkkausta tasona ja se onnistui,
b) suunnittelin tekstipuolen itse ja sekin onnistui yli odotusten ja
c) siinä on Lemmy ja se on niin rock.

Malli: Lemmy-tyyny
Lanka: Novita Miami, 275 g
Virkkuukoukku: 3 mm

Kuten jo mainitsin, en ole ennen tehnyt kirjovirkkausta tasona. Nurja puoli aiheuttikin hieman päänvaivaa siinä vaiheessa, kun piti vaihtaa väristä toiseen. Pohdin, pähkäilin ja googletin ja viimein onnistuin saamaan siistiä jälkeä virkkaamalla värin viimeisen silmukan takakautta. Monissa virkkausohjeissa korostetaan, että on tärkeää kiristellä työn sisällä kulkevaa lankaa, ettei se jää löysäksi. Itsellä kävi juuri päinvastoin: jouduin löysäilemään lankaa, koska se kiristi ja veti työtä kasaan. Ilman purkamista ei siis valmistunut tämäkään.

Alkuperäisessä mallissa tyynyn kääntöpuolella oli teksti "Lemmy". Halusin kuitenkin jotain muuta. Ensinnäkin tyyny on mun eikä Lemmyn (en kuitenkaan omaa nimeänikään siihen halunnut) ja toiseksi halusin tekstin, jossa on joku idea. Siispä " Born to lose, live to win". Mun mielestä teksti on oivallinen, olenhan mä neljäveen mielestä "sinnikäs eukko".

Tyynyn puoliskot on virkattu erikseen ja yhdistetty virkkaamalla kiinteitä silmukoita. Kokoa on pikkuisen vajaa 40 x 40 cm. Sopivaa sisätyynyä ei ollut, joten ompelin sellaisen vanhasta tyynyliinasta.

Käsitöiden tekeminen on todella palkitsevaa puuhaa, mutta tällaista onnistumisen iloa en ole kokenut hetkeen. Päässä surraa jo monta ideaa, miten saisin Lemmyn kaveriksi pari muutakin legendaa.

Stalagmite -sukat

JyJy etenee viimein! Kaikenlaiset välityöt ja välityön välityöt ovat vieneet viime aikoina kaiken huomion. Nyt ollaan tytön kanssa oltu jo ties kuinka monta päivää kotona vesirokon armoilla ja päätin tehdä keskeneräisiä pois, kun kerran aikaa on. Cookie A:n malleista oli tällä kertaa vuorossa Stalagmite.

Malli: Stalagmite
Lanka: Novita Nalle, 131 g
Puikot: 2,5 mm

Tähän asti olen karttanut malleja, joissa on pienikin vilaus useammasta osiosta koostuvasta rakennekuvasta. Ei se kuitenkaan vaikeaa ollut, sillä Cookie A:n ohjeet ovat selkeitä. Kun tekee, mitä käsketään, on lopputulos hyvä. Ohjeessa oli monta kaaviota ja vielä oikealle ja vasemmalle sukalle omansa. Päädyin käyttämään Novitan Nallea ja s-koon silmukkamäärällä sain passelin sukan omaan ei-niin-siroon jalkaan.

Tavoitteenani on neuloa molemmista omistamistani Cookie A:n kirjoista kaikki mallit. Matkaa tavoitteeseen on vielä paljon. Tämä malli oli sen verran työläs neulottava, että ainakaan tällä hetkellä ei ole pienintäkään kiusausta neuloa toista paria. Itse asiassa selailin kirjaa kaihoisana neulonnan lomassa ja haaveilin muista malleista. Mutta onpahan nyt tehty. Ja tykkään kovasti näistä sukista. Koko on juuri sopiva ja vaikka kerällä lanka tuntui värinsä puolesta hutiostokselta, se näyttää hyvältä tämän mallin kanssa.

Kotipäivän puolukkamuffinssit

Voi sentään, mikä makeanhimo iski tänään ihan yllättäen. Toki tässä on tullut herkuteltua muutenkin, mutta kaappi oli tyhjä ja meille rantautuneen vesirokon takia kauppaan ei nyt lähdetä ilman lapsenvahtijärjestelyjä. Pikaisen googlettamisen jälkeen yhdistelin parista ohjeesta parhaat palat ja sain kuin sainkin aikaan oikein hyviä muffinsseja.

Puolukkamuffinssit (12 kpl)

2 kananmunaa

1 dl sokeria

1,5 tl vaniljasokeria

100 g margariinia (sulatettuna)

1 dl maustamatonta jugurttia

2 rkl maitoa

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 dl puolukoita

Sekoita kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri. Lisää joukkoon sulatettu margariini, jugurtti ja maito. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää joukkoon. Lisää lopuksi puolukat ja sekoita tasaiseksi. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200°C:ssa n. 20 min.

Näihin olisi käynyt kivasti esimerkiksi joku kinuskikuorrute, mutta hyvältä maistuvat ilmankin. Kinuskin kanssa olisi saattanut olla omaan makuun turhan makeita. Puolukka tuo näihin mukavasti raikkautta.

Josko tässä viikon mittaan saisi käsitöitäkin tehtyä. Jotain hyvää siinäkin, ettei voida poistua kotoa. ;)