Joskus sujuu, toisinaan sitten taas ei

Sen täydellisen huivin työstäminen on edennyt hyvää vauhtia. Seikkailin Ravelryn ohjeviidakossa ja valinnanvaikeus oli suuri. Lisäksi pientä päänvaivaa aiheutti se, riittääkö lanka. Halusin tehdä huivin Tallinnasta ostamistani villalangoista ja ohjeen piti olla sellainen, ettei lanka lopu kesken. Viimein päädyin hakemaan ohjetta langan perusteella. Sepä rajasikin ohjeiden määrää mukavasti ja huivin malliksi valikoitui Willow Woods Shawl. Langan väri vaihtelee kirkkaasta punaisesta oranssin kautta keltaiseen ja takaisin. Väri on alkanut tuntua omalta, mikä on pieni järkytys, sillä a) se ei ole musta ja b) se ei ole musta. 

Luin ohjeen läpi. Sitten luin sen toiseen kertaan. Ja tekemisen lomassakin sitä lueskelin, enkä kyllä ymmärrä vieläkään, miten tuo reunus neulotaan. Uskon vakaasti, että kun olen viimein siinä vaiheessa, että alan neuloa reunusta, asia jollain mystisellä tavalla valkenee. 

Tänään ehdin jo kokea epätoivon hetkiä huivintekeleen kanssa. Luin ohjeesta seuraavan vaiheen, omasta mielestäni ymmärsin, neuloin ja totesin, että pieleen meni. Purin kerroksen, luin uudestaan ja jälleen meni metsään. Laskin silmukat, jotka täsmäsivät. Kirosin vähän. Hakkasin päätä seinään ja vedin syvään henkeä. Kas kummaa, kun olinkin hypännyt yhden kohdan yli. Siinä vaiheessa oli kuitenkin jo kiire lähteä kotoa, joten en päässyt kokeilemaan, olinko viimein sisäistänyt, mitä oli tarkoitus tehdä. Nyt voin huokaista helpotuksesta, sillä taas sujuu. Ehkä kompastun seuraavaksi siihen reunukseen...

Toivottavasti sinnikkyys palkitaan ja tästä tulee vielä jonain päivänä ihan kokonainen huivi. Malli miellyttää silmää todella paljon. Se on i-ha-na. :)