Uusiks män

Jos olisin supersankari (ja mies), mun supersankarinimi olisi epäilemättä Uusiks Män. Niin monta kertaa olen löytänyt itseni purkamasta valmista tai melkein valmista työtä, kun ei lopputulos ollutkaan riittävän hyvä. Näin kävi myös virkatun maton kanssa. Perjantai-illan kunniaksi tempaisin maton tytön huoneesta ja purin viimeiset 8 kerrosta.

Viikon verran uskottelin itselleni, että kyllä se reuna siitä oikenee, kun oikein venyttää ja vähän siinä sivussa höyryttää. Juu ei se oiennut. Ja mihinkäs ne mutkat siitä olisivat hävinneet, kun silmukoita oli liikaa. Maton reuna pisti silmään joka kerta, kun olin tytön huoneessa. Yrityksen ja erehdyksen kautta meni siis tämänkin ohjeen muokkaaminen. Mutta kannatti nähdä ensin purkamisen ja sitten uudelleen virkkaamisen vaiva. Vähensin silmukoita reilulla kädellä ja nyt reuna ei enää hulmua, eikä siihen kompastu. Lentävästä matosta tuli tavis.

Matto ennen purkamista (päivänvalossa) ja korjaavien toimenpiteiden jälkeen (aamuhämärässä)

Toivottavasti opin tästä jotakin. Ensi kerralla paremmin, eikös juu.

Seuraavaksi taidan purkaa jo pitkään tekeillä olleen (ja melkein valmiin) Sylvin, josta tuli yhtä pitkä kuin leveä. Tai pikemminkin lyhyt ja leveä. Siinäkin on jo hihat kiinni, mutta tiedän, etten tule sitä koskaan käyttämään. Jos joku tietää jonkun kivan neuletakin ohjeen, johon Novitan Isoveli soveltuu paremmin ilman sen suurempia muokkauksia (en ilmeisesti ole niissä mitenkään erityisen lahjakas), niin vinkit ovat tervetulleita. Lankaa nimittäin on monen monituista kerää, enkä sille muutakaan käyttöä näin äkkiseltään keksi.