Kevättä pukkaa (pipoa ja sukkaa)

Parin viime viikon aikana on ollut neulomisfiilis hukassa. Jotain on tullut virkattua, mutta joku niissäkin on mennyt pieleen. Pääsiäisen pyhillä tuli kuitenkin jotain valmistakin.

Olen tehnyt Niina Laitisen December Socksit kerran aiemminkin. Tähän malliin sopii mun mielestä kirkkaat värit. Edelliset olivat oranssit ja nyt väriksi valikoitui keltainen Teetee Pallas.

Malli: December Socks
Lanka: Teetee Pallas, 85 g
Puikot: 3 mm

Ihana malli neuloa, helppo oppia muistamaan ulkoa ja lopputulos näyttää monimutkaisemmalta kuin mitä onkaan. Vielä löytyy sukkakalentereista tehtävää. Ensi kerralla taas jotain uutta. Välillä on vaan kiva palata tuttuihin malleihin. :)

Lauantaina iski aamuvarhaisella hirvittävä tarve saada uusi pipo. Samalla vaivalla ompelin kaksi viime kesäisistä mekkokankaan jämistä. Ei toi violetti vaan taida toimia. Mekko jäi kesken ja päähänkin on päätynyt toistaiseksi vain ruskea ruusupipo. Mutta tulipa tehtyä. :D

JyJyn osalta alkaa taas vähän jännittää. Voi olla, että tällä kertaa jää useampi työ kesken. Intoa tuntuu riittävän enemmän näihin välitöihin. :)

Sweet dreams - virkattu unisieppari

Tyttö on jo pitkään toivonut itselleen unisiepparia. Edellinen oli taattua matkamuistolaatua ja alkoi lopulta lahota pelkästä vilkaisusta. Tutkailin erilaisia ohjeita, mutta langan punominen kehikkoon ei oikein auennut. Näin pari päivää sitten Instagramissa kuvan virkatusta unisiepparista ja tänä aamuna iski kipinä tehdä sellainen. Eihän mulla ollut käynyt mielessäkään, että sen voisi myös virkata.

Unisieppari
Lanka: SMC Egypto Cotton, 15 g
Virkkuukoukku: 2 mm

Varsinaista ohjetta ei ollut, joten kehittelin oman versioni pitsipallon ohjetta pohjana käyttäen. Virkkasin ensin keskustan ja mallasin siihen sopivan pätkän 2 mm vahvuista alumiinilankaa. Kehikossa on kaksi kierrosta alumiinilankaa ja sen ympärille on  kieputettu tiukasti maalarinteippiä. Yllättävän jykevän rinkulan sillä konstilla sainkin aikaan. Kun inspiraatio iskee sunnuntaiaamuna, on mentävä niillä materiaaleilla, mitä kaapista löytyy. Eikä kaapista tietenkään löytynyt sävyyn sopivia höyheniäkään, mutta tyttö valitsi sitten itseään miellyttävimmät.

Virkkasin mukaan helmiä ja samoja helmiä käytin höyhenten kiinnittämiseen. Kehikko ei ole aivan tasainen, enkä ollut koskaan aiemmin virkannut minkään ympärille ensimmäistäkään silmukkaa, mutta näyttääpä ainakin itse tehdyltä. :D Piirsin kehikkoon merkit tasavälein, jotta kiinnittäminen onnistuisi edes vähän sinne päin. Pääasia, että tyttö oli tähän tyytyväinen. Kyllä nyt luulisi unen maistuvan. :)

Lauantai on herkkupäivä

Meillä on lauantaisin herkkupäivä sekä äidillä että tyttärellä. Herkkujen suhteen maut eivät mene yksiin: itse tykkään oikeastaan vain suklaasta ja jäätelöstä, kun taas likka ei tykkää kummastakaan. Siispä meillä on omat herkut. Tämän viikon  herkuksi valikoitui hieman erilainen suklaakakku.

En ole aikaisemmin juurikaan käyttänyt kasviksia leivonnassa. Porkkanakakkua olen tehnyt, mutta muuten kasvikset ovat tulleet tutuksi lähinnä ruokalautasen reunalta. Sattuman kautta löysin ohjeen kukkakaali-suklaakakkuun. Kukkakaalin käyttö leivonnassa oli aivan uusi juttu mulle, eikä maapähkinävoi ollut raaka-aineena yhtään sen tutumpi. Kannatti kuitenkin lähteä ennakkoluulottomasti kokeilemaan, sillä kakusta tuli oikein samettista, eikä siinä maistu kukkakaali ollenkaan. Hieman kohmeiset vadelmat sopivat hienosti kakun kaveriksi.

Sen verran mainittakoon, että kannattaa ihan oikeasti antaa kakun vetäytyä seuraavaan päivään. Itse en (tietenkään) malttanut ja kyllä siinä ekassa palatessa oli hieman erikoinen maku. :D

Seuraavaksi voisin kokeilla esimerkiksi punajuurta tai kesäkurpitsaa. Parhaat vinkit otetaan ilolla vastaan!

Virkattu pitsikulho

Pitsiliinojen virkkaaminen on mukavaa puuhaa, mutta liinoille mulla ei ole käyttöä. Onneksi liiman kanssa liinoista voi tärkätä monenlaisia juttuja. Tällä kertaa valmistui kulho.

Ajattelin, että olisipa kiva näin pääsiäisen alla täyttää kulho suklaamunilla. Ihan näin suureen vatiin en kuitenkaan ollut varautunut. On nimittäin melko massiivinen munakuppi! Suklaamunien kaveriksi laitoin vironvillan jämistä huovutettuja munia, joista voi lueskella enemmän täältä.

Malli: Lace Bowl
Lanka: Sirdar Simply Recycled DK, 44 g
Virkkuukoukku: 3 mm

Valmiin liinan halkaisija oli 34 cm. Olin suunnitellut etukäteen, minkä kulhon päälle liinan virittelen, mutta liina olikin aivan liian suuri ja kulho hautautui liinan alle. Joku voisi väittää, että mulla on kippoja ja kuppeja jopa yli oman tarpeen, mutta totesin jälleen, että näin ei ole. Tovin sain penkoa kaappeja ennen kuin löytyi astia, jonka päälle liina asettui nätisti.

Kuinka ollakaan, se ainoa tarkoitukseen sopiva astia oli Tupperwaren jättimäinen taikinakulho. :D Päällystin kulhon huolellisesti kelmulla ja uitin liinaa hetken aikaa liima-vesiseoksessa (vettä ja erikeepperiä noin 40/60 -suhteessa), jotta pehmeä ja paksuhko lanka varmasti imi kunnolla liimaa itseensä. Sen jälkeen puristin ylimääräiset pois ja levitin liinan kuivumaan. Ohjeessa oli neuvottu tärkkäys sokerilla, mutta itse en ole saanut sitä kertaakaan onnistumaan, joten valitsin tutun ja hyväksi todetun menetelmän. Liiman kannattaa antaa kuivua hyvin ainakin vuorokauden ajan. Olosuhteet toki vaikuttavat kuivumisaikaan.

Kai tällaista on kokeiltava myös ohuemmasta langasta. Hieman tuo 12-säikeinen musta kalalanka tuolta huutelee. Kulhojen virkkaaminen ei kyllä edistä keskeneräisten töiden valmistumista ollenkaan.

Lopputulos on kohtalaisen jämäkkä, mutta mitään kovin painavaa reunat eivät kestä. En siis suosittelisi tätä esimerkiksi hedelmävadiksi. Saattaisi banaaniterttu pistää reunat mataliksi. Mutta koristeena tämä palvelee hyvin.

Rami The Kirjarotta

Facebookin virkkausryhmässä sen näin ja villiinnyin, kuten niin moni muukin. Olen herätellyt kauan sivussa olleen lukuharrastuksen uudelleen, eikä mulla ole ollut minkään sortin kirjanmerkkiä. Kirjaston lainauskuitti on saanut toimittaa kirjanmerkin virkaa. Mutta nyt mulla on ja se on hieno. Keksittiin sille nimikin. Se on Rami.

Malli: Book-Rat
Lanka: Gjestal Maija ja Viking Babyull, 20 g
Virkkuukoukku: 2 mm

Onneksi unohdin hetkeksi, etten mä ole mikään amigurumivirkkaaja. Lisäksi 2,5 mm koukku oli hukassa, joten nitkutin pienemmällä koukulla Gjestalin Maijasta. Sukkalankana Maija on ehdottoman hyvä, mutta ei sitä kyllä mielellään virkkaa. Tämän totesin jo tytön tennareiden pohjia virkatessa ja nyt voin todeta saman uudelleen.

Tekemiseen kului aikaa yksi ilta ja aamupäivä. Onneksi varsinaista näpertelyä oli aika vähän (pää, silmät, korvat ja jalat). Suurin osa virkkaamisesta oli keskivartalolättyä. Eihän mulla vanuakaan ollut, kun en viitsinyt moisen määrän takia lähteä varastosta tyynyjä penkomaan. Silppusin pään täytteeksi kolme vanulappua. Ihan hyvä tuli niinkin.

Käsityökirjahaaste

Kun on haasteiden makuun päästy, niin jatketaan samalla linjalla. Nappasin Puikoilta pujonnu -blogista käsityökirjahaasteen. Haasteen idea on seuraava:

Kaivele hyllyjesi pohjilta tilaa viemässä olleet käsityöaiheiset kirjat esiin, kuvaa ne pinona/röykkiönä/tyyli on vapaa, ja postaa niistä lista blogiin. Aseta itsellesi haluamasi aikaraja, jossa teet jokaisesta kirjasta vähintään yhden työn ennen aikarajan päättymistä. Tyyli, työ, tekniikka on vapaa.

Käsityökirjat ovat mun heikkous. Haen todella paljon ohjeita esim. Ravelrysta, mutta ei niissä ole samaa fiilistä kuin kirjoissa. Kirja-alesta tarttuu lähes poikkeuksetta joku uusi kirja mukaan ja säännöllisin väliajoin yritän myydä tarpeettomia kirjoja pois. Mutta onhan noita ihan mukavasti siitä huolimatta.

Tosi virallinen lista:

- Cookie A: Sukkia. Rakkaudella.

- Tiina Kaarela: Puikkomaisterin sukka kirja

- Molla Mills: Virkkuri - muotoja ja pintoja

- Anna-Karoliina Tetri: Sienivärjäys

- Nancy Bush: Knitting vintage socks

- Jorid Linvik: Den store votteboka

- Cookie A: Sock innovation

- Mary Jane Mucklestone: Fair Islen neulemallit

- Nuriya Khegay: Suloinen sammakkomyssy ja muita neulottuja eläin asusteita

- Annukka Mikkola & Ulla Paakkunainen: Käsityön pikkujättiläinen

Otan tavoitteeksi tehdä tämän vuoden loppuun mennessä jotain jokaisesta kirjasta. Suurimmasta osasta olen jotain jo tehnytkin, joten ihan tyhjän panttina eivät ole olleet.

Nappaahan tästä haaste itsellesi, ollos hyvä! :)

Pitkää sukkaa

Ihastusta ja vihastusta (vai kenties kateutta) herättäneitä anelmaisia on vilahdellut blogeissa, facebook-ryhmissä ja vaikka missä. Itsekin olen jo aiemmin neulonut yhdet, nimittäin tällaiset (klik klik). Samoilla sävyillä neuloin myös nämä seuraavat. Ei niistä sentään täysin samanlaiset tullut. :)

Malli: Anelmaiset
Lanka: Novitan 7 veljestä, 209 g
Puikot: 3,5 mm

Lankana on tuttu 7 veljestä. Harmaan sävyjä on kolme ja lisäksi mustaa ja luonnonvalkoista. Nyt tekisi mieli neuloa pitkät överikirjavat sukat. Siis paljon kirkkaita värejä, kukkia ja hörsöä. Ei yhtään mun tyyliä, mutta olisi hauska kuitenkin kokeilla. JyJyyn olen yhdet sukat jo aloittanut. Josko tekisi niistä sellaiset väri-iloittelut. Kai niillekin ottaja löytyisi.

Tänään saavat puikot jäädä lepäilemään, sillä illalla tulee vieraita ja pitäisi leipoa jotain tarjottavaa. Mikäli kahviherkut onnistuvat, eikä niille käy niinkuin kaikkien aikojen kamalimmille mokkapaloille, saatan mainita niistä täälläkin. :D

Helmikuun paskimmat

Palanutta siirappia ja pumpernikkeliä -blogin Marika heitti ilmoille haasteen, jossa ajatuksena on listata kuukauden paskimmat jutut. Itse olen toisinaan taipuvainen synkistelyyn ja toisaalta blogeissa se arkinenkin elämä esitetään usein niin ihanan kiiltokuvamaisena ja täydellisenä, että mulla nousee niskavillat pystyyn ja tulee väristyksiä - ei mitään hyviä sellaisia. Niinpä päätin ottaa haasteen vastaan. Katsotaan nyt, listaanko näitä joka kuukausi vai ainoastaan tämän kerran. Suosittelen suhtautumaan huumorilla. ;)

1. Loskaa, jäätä, loskaa ja jäätä
Vaikka helmikuu on kelien suhteen parantanut loppua kohden kuin sika juoksuaan, oli alkukuu todella surkeaa vesisateineen ja pääkallokeleineen. Säästä voi aina valittaa. Paitsi  silloin, kun on lunta ja pakkasta. Mutta helmikuussa ei ollut kunnon talvikelejä. Ärsyttää.

2. Vatsatautivaroitus
Päiväkodin oveen ilmaantunut vatsatautivaroitus tekee elämästä aina yhtä jännittävää. Melkein yhtä jännittävää kuin täilappuset. Onneksi tauti ei ole meille toistaiseksi rantautunut. Mutta ankara käsienpesu tuntuu edelleen ihossa, eikä pelko taudista ole täysin laantunut.

3. Kotimöllötys
Mä viihdyn kotona, mutta helmikuun ajan oli jotenkin todella epäsosiaalinen fiilis. Ihmisten tapaaminen jäi minimiin. En vaan yksinkertaisesti saanut aikaiseksi.

4. Karkauspäivä
Ei liene yllätys, etten kosinut ketään karkauspäivänä. En käytä hameita, joten mitäpä mä sillä kankaallakaan sitten. Mä olisin pärjännyt oikein mainiosti ilman ylimääräistä päivää ja kaikkia niitä Facebookin silmille viskomia ällösöpöjä päivityksiä.

5. Pahat mokkapalat
Taidan nimetä tämän ehdottomasti paskimmaksi jutuksi. Mä en edes tiennyt, että mokkapalat voi olla pahoja ja että ne voi mokata niin totaalisesti. No, kyllä voi. Mulla ei ollut margariinia, mutta kuinka ollakaan kookosöljyä oli. Ajattelin, että  sillähän korvaan margariinin ja on niin terveellistäkin, että. Virhe! (Ja terveelliset mokkapalat, sallikaa mun nauraa.) Lopputuloksena oli kivikovat ja öljyisen makuiset mokkapalat. Niitä en syönyt edes minä. Ja se on jo aika paha.

Että näin rankka helmikuu. Ei vaan, toki niitä ihan oikeita ja isojakin ongelmia on, mutta niitä en julkisesti repostele. Eikä mikään niistä päihitä pahoja mokkapaloja. ;)

Haasteen napatkoon, ken haluaa.